Pakkaspäivän suurin ilonaihe on madekeitto ja blinit, Marjan taidokkaasti valmistamina. Niitä ei ylitä mikään keittola.

Sitten on tämä täysi työrauha, ylittämätön arvo silloin, kun kirjan loppuluvut kiehuvat työpöydällä. Nyt ei kukaan riuhtaise minua mihinkään.

Lähteet, kirjat, paperit sikin sokin lattialla. Kukaan ei uskoisi, että tästä kehittyy jotain järkevää. Silloin kun työ lähtee todella lentoon, mikään käytännön järjestys ei sanele tahtia.

Illalla on pakko hellittää ja katsoa jotakin rentouttavaa telkkarista. Huippujuttumme on jo monen viikon ajan ollut HBO:n intensiivinen, kiihkeä, paranoidinen sarja The Affair. Erään kirjailijan rakastumisen ja pitkän mielenhäiriön kuvauksena kouraiseva, muistettava. Kerrontatekniikaltaan omaperäinen: samat jaksot nähtiin eri henkilöiden näkeminä, hyvinkin erilaisina. Kaiken painajaismaisen jälkeen se päättyi onnellisesti. Saimme siitä suosituksen ja voimme suositella eteenpäin!

Lisäksi viimekertainen osa ikuisesta Francon jälkeen maratonista ylitti jo monen trillerin jännitysmomentin. Merkillisen tuoreena säilynyt, sitkeähenkinen elämänkuvaus. Viihdyttäköön Alcantaran perhe meitä ikuisesti!

Mutta voi kotimaista yritystä voi. Presidenttiä riitti sama 15 minuuttia kuin Sorjostakin. Kun kaikkein ilmeisin uskottavuus puuttuu, on pakko sulkea. Edellisestä on jo Hesarissa aiheellisesti keskusteltu. Eihän poliittinen toiminta meillä ole vähääkään tämän näköistä, ei edes parodisessa mielessä. Toinen yrittää matkia tanskalaista Vallan linnaketta, toinen Siltaa. Mitä jos yrittäisivät jotain ihan itse keksittyä.

Mutta kiitän tekijöitä siitä, että vapauttavat meidät liiasta sarjaorjuudesta. Lukeminen kannattaa aina paremmin.

Nyt dyykkaan takaisin Eino Leinon maailmaan. Viime lauantaina tein merkittävän keikan Turkuun ja istuin HUS:in toimitusjohtajan Aki Lindénin kahvipöydässä ja tutkin hänen vankkaa kirjapinoaan, johon hänen isoisänsä lääkintäkenraalimajuri Väinö ”Myrkky” Lindén on tehnyt omia tiheitä merkintöjään ystävästään ja potilaastaan Leinosta. Eräs arvoitus ja kiistanaihe ratkesi lopullisesti. Siitä enemmän keväämmällä.

Lisäksi kuulin Akin seikkaperäisen selostuksen sote-ongelmista ja viisastuin enemmän kuin kertaakaan uutisista tai a-studiosta (missä Aki näytti äsken vierailleen, substanssia tarkentamassa).

Tyttäreni Almankin siellä tapasin ja iloitsin hänen nukketeatteriryhmänsä saamista lukuisista palkinnoista, viimeksi tipahti valtionpalkinto. Hyvin näytti tytär voivan, uudet suunnitelmat kihisivät päässään. Lounastimme Aurakadun Tamarinissa, kiva thai-paikka.

Paljon ihmeellistä ja mieltä kiinnittävää näin Turku-retkelläni tällä.

Elinan päivänä 10.2.2017