Äsken vielä upea pakkasjuhla, nyt jo vesikeli. Talvi painelee vuoristorataa. Ulkoilla kannattaa kuitenkin.
Loppiaisena tehtiin taidekävely ja selvitettiin viimein se Kusama (tarkkana oikeinkirjoituksessa) ja Tove Janssonin freskot saman tien. Jälkimmäinen teki minuun suuremman vaikutuksen, vaikka kivoja (ärsyttäviä) pilkkuja se Kusamakin laittelee. Hyvin suositulta näytti HAM, paljon nuorta folkkaa, ihan jonoiksi asti. Antoisampaa oli kuin Kiasmassa.
Taidehallissa on hauska eroottinen Paula Suhosen kuvasto naisen vapaudesta kauniiseen kehoonsa, nähty jo avajaisissa. Ja Ateneumin Modigliani pitäisi vielä katsastaa uudelleen.
Kuljeskeltiin vanhaa radanpohjaa Hietalahteen ja testattiin uudistettu SALVE uudessa paikassa. Iloinen yllätys! Henki on hyvin säilynyt, sijainti ja näkymät suorastaan kohentuneet. Ja ennen kaikkea silakat pitäneet pintansa. Tarjoilu leppoisan ystävällistä, tuttujakin tavattiin. Häädössä kävi lopulta hyvin. Käytävä herkuttelemassa vastakin.
Muistui mieleen, mitä johtava gastronomian konsuli Heikki Tavela lausui kerran, kun kehaisin hänelle entisen Salven silakoita: ”Nehän pestään koneella, ainoastaan Savoyssa pestään käsin.” Onkohan ero kovinkin ratkaiseva? Ja kuinka lienee tilanne nykyisin?
Sunnuntain iltapäivä sujui ilahduttavan tapaamisen merkeissä. Matti ja Carita tulivat pitkästä aikaa kylään, nyt vastavihittyinä! Ystävällisessä erossa ehtivät olla kaiketi pari vuosikymmentä. Tällainen eheytyminen kypsällä iällä on iloinen juttu ystävillekin. Nautittiin Marjan valmistamaa hyvää siikaa ja skoolailtiin nuorenparin onneksi. Kertoiltiin kuulumisia ja avattiin jälkkäriksi Budapestistä tuotu Tokaiji-pullo, tuikean makea tärsky. Puheltavaa riitti, vähemmän nyt leffoista, enemmän elämästä ja jälkeläisistä.
Brittien Maigret-yritelmä on pettymys sekä kielen että pääosan esittäjän suhteen. Simenon’n Maigret on kookas muheva persoonallisuus, ei tällainen hintelä luimistelija. Tämä sama sarjamurhaajan juttu nähtiin oliko keväällä, pääosassa Jean Gabin – aivan toista uskottavuustasoa. Sen sijaan Arne Dahlin poliisijännärit sunnuntain myöhäisillassa ovat erinomaisia, ennen kaikkea elävien henkilöhahmojen ja hyvien näyttelijöiden ansiosta.
Jälkihiki ei petä koskaan, nytkin sai hyvää informaatiota Tour de Skin, yhdistetyn ja tulossa olevan futiksen Marokko-matsin vaiheilta. Parempia kuin mitkään pyörittelevät kulttuurikeskustelut, olen kai ennenkin sanonut.
9.1.2017