Hohhoijaa, saattaa sivuille eksynyt vilkaisija huokaista. Onpa aihe, onko tää joku Maaseudun Tulevaisuuden nettipalsta..?

Kun sain kutsun kyseiseen oppilaitokseen juhlapuhujaksi, olin ihan oikeasti otettu. Minä puhumaan maatalouden koulutuksen kysymyksistä! Joista en tosiaan tiedä paljon mitään. Kuinka selviän?

Mutta mitä vielä. Kun aiheeseen perehtyy, se alkaakin kummasti elää ja kiinnostaa. Olihan minulla jonkun verran vanhaa pohjaakin. Osaran kartanossa Hämeenkyrössä olen jonkun kerran vieraillut. Minulle näytettiin vieraskirja, jossa oli muuan komea kommentti.

Syksyllä 1919 kartanossa pidettiin maamiesseuran iltamat, joissa Sillanpää luki  novellinsa ”Kun elämä riutuu”. Päälle pidettiin arvatenkin hauskat juhlat, sillä Sillanpää jäi kartanoon yöksi. Vieraskirjaan hän vetäisi kiitoksen ja siihen lennokkaan loppukaneetin: ”Hoppas annars att bli Nobel-doktor med tiden!”

Kaksikymmentä vuotta siinä kului, mutta toive toteutui. Ajatus ei sitä paitsi tullut ihan tyhjästä, Hurskas kurjuus oli juuri ilmestynyt Ruotsissa ja saanut siellä kiittävän vastaanoton. Suomessa polttavan ajankohtaista romaania vielä arasteltiin.

Tällä jutulla ei vielä varsinaista juhlapuhetta voinut pitää, mutta kun se mukaan tuli, Osaran nykyinen emäntä Anna-Kaisa Immonen vahvisti, että vieraskirja on edelleen hyvässä tallessa. Nykyisin kartanossa toimii ratsastuskoulu.

Itsenäisyyden alkuaikoihin liittyy maanviljelyskoulun perustajan, Osaran isännän Arthur G. Hildénin murha helmikuussa 1918. Pari valkoista nuorukaista oli tullut kartanoon kysymään tietä omien puolelle. Tapaus tuli valtaa pitävän punakaartin tietoon, ja isäntä vietiin kuulusteltavaksi, minkä jälkeen hänet ammuttiin Myllyahteeseen ja heitettiin jokeen.

Tapaus siirtyi jokseenkin semmoisenaan Väinö Linnan Pohjantähden toiseen osaan. Urjalan Honkolan kartanossa ei vastaavaa tapahtunut, ja Linna asuikin Hämeenkyrössä Käkisaaren maatilallaan trilogiaa kirjoittaessaan. Linnan maanviljelys ei Käkisaaressa oikein hyvin luonnistanut, olisiko hänkin tarvinnut vähän Osaran opastusta…

Kirjallista pohjaa on siis Osaran opinahjon vaiheilla  riittämiin, mutta yritin puhujana kuvata myös varsinaisen maanviljelyskoulun alkuvaiheita, kun se 130 vuotta sitten 1886 perustettiin. Opetusohjelma oli kova: 2 tuntia teoriaa aamulla, 8 tuntia käytännön töitä ulkona ja taas 2 tuntia luentoja illalla, jolloin oppilaat jo tuppasivat nukahtelemaan. 221 oppilasta suoritti tutkinnon vuoteen 1909 mennessä, jolloin koulu väliaikaisesti lakkasi toimimasta. Se oli pitkään yksityisellä pohjalla ja siirtyi vasta 1969 valtion omistukseen.

Oppilaitoksen juhla pidettiin kauniin vanhan Toukolan rakennuksen juhlasalissa, missä oli hyvä tunnelma ja toivorikas mieli vallalla. Kuultiin koulutuspäällikkö Aulikki Kuisman, kuntayhtymäjohtaja Antti Lahden ja oppilaitoksen rehtorin Joni Liukkosen puheenvuorot sekä Tytti Koivusen kaunista yksinlaulua. Maljat kohotettiin ja juhlakaffeetkin tarjottiin.

Juteltiin siinä pöydässä paitsi Osaran isäntäparin myös vanhojen tuttujen Matti ja Anna-Maija Frantsilan kanssa. Matti vetäisi aikoinaan Töllinmäen tohtorissa Laitilan maisterin Eero Koskimiehen roolin unohtumattomalla tavalla. Kohta oopperassa on sama hahmo esillä, mutta tuleeko Matin vertaista ydinmehua tulkintaan?. Tietäisimme Frantsiloiden kanssa loistavan paikallisen tenorin, mutta hän ei valitettavasti ole rooliluettelossa.

Ihan vakavasti sanoen Osaran maaseutuopetusyksikkö (nykyisin Saskyn yhtymään kuuluvana) tekee arvokasta ja kauaskantoista työtä. Muutakin on kuin perinteitä. Lopetin puheeni tällaiseen ponteen:

”Millainen olisi suomalainen maalaismaisema ilman hoidettuja peltoja, taloja ja metsiä? Niin kauan Suomi pysyy hyvin asuttuna, kun sen maanviljelyselinkeino elää, toimii ja kannattaa – mikä ei näinä aikoina, lukemattomien säädösten, sopimusten ja kansainvälisten rajoitusten ryteikössä ole totisesti ihan helppoa. Suomi elää juuri niin kauan kuin sillä on elävä maaseutu, omavarainen ja vientiin kykenevä maataloustuotanto, puhdasta ilmaa, muhevaa multaa ja taitavaa työvoimaa omilla tiloillaan ympäri tämän karun kasvumaan.”

Osaran yksikölle on syytä toivottaa uskoa ja vahvaa kukoistusta edelleen seuraavaksi 130 vuodeksi!

10.12.2016