Juhani Salokannel juhli salaa seitsemää vuosikymmentään kesäkuussa perhepiirissä, mutta nyt me ystävät saimme marraskuun piristeeksi siirtojuhannuksen.

Kokoonnuimme Gastro Cafén pitkiin pöytiin Kallion sydämessä, herkuttelimme ruhtinaallisesti ja siirryimme sitten Kulosaareen jatkoille, jotka venähtivät sunnuntain puolelle.

Monenlaista ohjelmaa, runoa ja retorisesti kohottavia puheita kuulimme. Opiskeluvuosista on jäänyt näinkin pitkäkestoisia suhteita. Jussi ja Anja olivat mukana kaikissa geimeissä sieltä 1960-luvun kultaisilta vuosilta saakka. Sitten he katosivat rivakasti työelämään ja kustantamoihin, ja osa meistä jäi killumaan laitoksen käytäville. Kunnes mekin ymmärsimme seurata esimerkkiä, eikä meidän hullummin ole käynytkään. Missä kaikissa hommissa Jussikin on ehtinyt olla, ja Anja sekä kustannustoimittajana että runoilijana.

Olipa opettajakin mukana niin kuin luokkajuhlissa kuuluu. Puheissa kiiteltiin vieläkin Pekka Tarkan vetämiä praktikumeja, joissa opimme tulkitsemaan ja kirjoittamaan kirjoista. Ovia avautui myös julkaisukanaviin. Niitä on sitten täytelty.

Kerroin kuulumisia Tampereen Lauri Viita-seminaarista, josta karkasin kahvitauolta. Vähän kuivakiskoista on mielestäni tämä pelkän tekstin parissa pyöriskely. No toiset ovat kokonaan toista mieltä. Pekka Pesonen yritti kertomansa mukaan kieltäytyä jopa venäläisten klassikkojen arkiston esittelystä – oliko sen nyt Pietarissa vai Moskovassa. Hän kuuluu tekstikeskeisten tutkijoiden arvostettuun ja oikeaoppiseen koulukuntaan.

Mutta minä onnittelin kyllä Jussia siitä, että hän entisenä Hyryn tekstien lähipalastelijana on siirtynyt meidän elämäkerran kirjoittajien rabulistiseen ja maanläheisen ryhmäkuntaan. Jaan Krossin jälkeen vuorossa A. H. Tammsaare. Tervetuloa!

Mutta eihän me nyt sentään tutkimuksesta koko iltaa puhuttu, vaan kaikesta mahdollisesta. Vesa veti komeasti Heikki Asunnan runon marraskuusta. Leena Kirstinä helkytteli eloisia muistoja, samoin moni muu. Mutta etupäässä me pojat kuitenkin ryypättiin ja nappailtiin pöydän antimia, jotta aikaa ei kuluisi joutaviin.

Nyt hiljaisena ja sateisena sunnuntaina olen käynyt läpi matkan aikana kasautunutta postia. Johan on riittänyt analyysiä Trumpin voiton syistä ja seurauksista – pari kuukautta ennen virkaanastujaisia. Lisäksi katsoin arkistosta Nousuveden viimeiset jaksot (hieno, jännittävä) ja Roban yhden jakson ennen kohta alkavaa seuraavaa. Aivan verraton sarja, siinä on oikeata poliisitoimintaa, vähän viimeistelemätöntä menoa ja juuri siksi niin rosoisen ja aidon tuntuista.

Kiva olla taas kotona, vaikka Villa Lante olikin suurenmoinen residenssi.

20.11.2016