Kyllä, näinpä seurasin vaaleja minäkin Rooman aikaa aamukolmesta. Ei voinut hellittää ennen lopullista tulosta.

Olin CBS:n ja Washington Postin intensiivisten live-lähetysten varassa, kun kotoinen Yle ja samoin Hesari vaativat koppavasti jotain lisäsovellusta palvelimeeni ennen kuin suostuisivat näyttämään arvokkaita lähetyksiään. Jotensakin nurinkurista, maailma näkyy avarasti mutta ei Suomen kautta.

Ehkä oli parempikin, ettei tarvinnut kuulla ja nähdä aina samoja kotimaisia asiantuntijoita. Voiko  yleensä ketään enää kutsua asiantuntijaksi näiden vaalien jälkeen?  Kansa kaikkivaltias tunsi Amerikassa parhaiten asiansa.

Suuri kapinaliike horjuttaa kaikkialla vallanpitäjiä, ja sehän on raikas ja tervetullut ilmiö. Minua aina ilahduttaa, kun jotain tapahtuu vastoin kaikkia systeemejä ja ennakointeja. Kun viisaat tärkeilijät joutuvat häpeään, sekös vasta hauskaa. Trumpin voitto oli juuri semmoinen tapaus. Pieni anarkisti sisälläni ilakoi.

Donald Trump piti hyvin maltillisen ja kokoavan voitonpuheen.  On naiivia luuulla, että vaalitilaisuuksien yliampuva pärskyttelijä olisi sama mies kuin virkaan astuva presidentti. Eikö sanota, että virka tuo myös järjen. Sitä paitsi se tuo terävät avustajat. Jaettu vastuu panee asettelemaan sanat toisin kuin villitsevissä hulinakokouksissa.

Media ja suuri oikein ajatteleva eliitti lankesivat samaan vipuun. Sen määritteli parhaiten Washington Postin kolumnistin Margaret Sullivanin siteeraama Trumpin kannattaja Peter Thiel. Hänen mukaansa toimitttajat ottivat Trumpin kirjaimellisesti, mutta eivät vakavasti.  Trumpin kannattajat sen sijaan ottivat hänet vakavasti, mutta eivät kirjaimellisesti. Tulokset näkyvät.

Suhtaudun siis tulevaisuuteen toiveikkaasti. Ainakin alkaa taas tapahtua, ja se on aina mielenkiintoista.

9.11.2016