Retuperän WBK:n ja Polyteknikkojen kuoron yhteiskonsertti Musiikkitalossa oli epäilemättä kauden kohokohta. Ainakin riemukkaan tunnelmansa puolesta. Marja osti liput tietäen kuinka arvostan anarkistista huumorisoittoa. Meitä ikiteekkareita oli hurraava sali täynnä.
Oliko tämä sitten liiankin juhlavaksi hiottu, mene tiedä. Vaatelias ohjelmisto oli kaikenlaisista klassikoista ja muista taiten sovitettu, mutta puuttui jotakin karheaa särmää. No sitähän saa mielin määrin vaikka Ullanlinnassa taas ensi vappuna. Puheet olivat jämäköitä, mutta niitä oli liikaa. Joitain hyviä lohkaisuja kuultiin. Voimailu oli hupaisaa, uutta ilmankin olisi pärjätty. Erityinen kiitos harhaanjohtaja Torturo Caninille tyylikkäästä esiintymisestä. Kuoro oli myös komeassa vireessä. Soittokunnan sisääntulo ja ulosmeno olivat erinomaisia.
Kannatti käydä. Tämmöisestä tulee niin hyvälle tuulelle. Asiaa auttoi Marjan väliajalla tarjoamat shampanjat (menneen syntymäpäiväni kunniaksi).
Sitä ennen oli kuunneltu messuilla Linn Ullmania, joka oli älykäs ja viehättävä. Mutta miksi hitossa hänen teostaan ei löytynyt alkukielellä? Pohjoismaat kun olivat messujen teemamaita!
Parnasson kirjallisuuskeskustelu luiskahti aika pian kustantamisen ja käännösten puolelle; itse estetiikkaan, jota vetäjä Karo Hämäläinen kuulutti perään, ei ehditty sinä aikana kun salissa istuin.
Kuulin myös polveilevaa puhetta L. Onervan Mirdjasta Kiven lavalla, suorana se meni Teemaan ja jatkui illalla. Tätä itsekin luen Leinoon liittyen. Ainoa vain, että klassikkoja tupataan aina kehumaan liikaa näissä keskusteluissa, aivan kritiikittä. Mirdjassa olisi paljon myös purettavaa ja ihan tosissaan analysoitavaa. Mutta ehkä se ei ole näiden julkisten messukeskustelujen tarkoituskaan. Täällähän yleensä kehutaan kaikki, ainakin omat kirjat.
Sunnuntaina kävin vielä keskustelemassa ikuisesta aiheesta, rakkausromaaneista, Kirjailijaliiton Takaumassa. Helppo oli homma, kun molemmin puolin oli niin viisaita ja hyväpuheisia naisia kuin Tuulaliina Varis ja Kaari Utrio. Mihin me päädyimmekään? Ainakin siihen, että seksin kuvauksesta on tullut yhä vaikeampaa, kun sitä vyöryy silmille ja korville kaikkialta. Entä onko rakkauden käsite muuttumassa, kun sukupuolet saavat vaihtuvia muotoja? Omia romaanejammekin rakkaudesta Tuulaliina patisti meidät suunnittelemaan. Taidan ottaa todesta, perästä kuuluu.
Siinä kaikki tällä erää. Vetäydyin kotiin viimeistelemään pakkaamista, huomenaamulla lennän Roomaan. Ehkä sieltäkin jotain kuuluu.
30.10.2016