Patriarkan mietteitä vas. Heikki Kinnunen, Arttu Ratinen ja Jukka Leisti.  

Ehjä viikko maalla, näin pääsen viimein työhön kunnolla käsiksi. Kun huitelen yksin isossa talossa, vaimo Helsingissä, ei voi oikein muuta tehdä kuin lukea ja kirjoittaa. Satelikin sopivasti, ulkotyöt eivät houkutelleet.

Askartelen intensiivisesti nuoren Eino Leinon parissa. Tilaus on kustantajan ja tulevaan itsenäisyyden vuoteen tähdätään. Onhan Leinoa tutkittu, mutta ei pitkään aikaan. Kaikenlaista on jäänyt katveeseen. Vähintään viisi liuskaa on synnyttävä päivässä. Tästä vielä kertoilen lisää ja muista suunnitelmista, joita yksinäisessä päässä viriää.

Luen huvittuneena lehtien kuvauksia hienoista ravintoloista. Nyt Aamulehdessä lytättiin kunnolla huippukokki Hans Välimäen gourmet-ravintola Tampereella. Kovin on vaateliasta asiakaskuntaa nämä nirsot toimittajat. Kerronpa omat ruokakuluni: kolmessa päivässä käytin lounaisiin yhteensä 9,50 euroa. Yksi 2 euron kiusaus kaupasta, yksi ilmainen kasvislounas Kehäkukassa (Marjan kortti tullut täyteen) ja yksi torstainen hernekeitto 7,50. Härkipakarissa. Ei valittamista, tuskin raportoin laadusta Aamulehteen. Enkä laita kuvaa Facebookiin. Mitä vähemmän syö, sitä paremmin säilyy työvire ja nälkä uuteen tekstiin.

Mutta hiljaisen viikon päätteeksi palkitsin itseni Tampereen matkalla, teatterilla ja peräti pienellä iltapalalla!

Tampereen Teatterin Patriarkkaa on julmetusti kehuttu lehdessä, niinpä se oli nähtävä, vaikka ensimmäinen versio Kansallisteatterissa ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Tämä olikin parempi. Mistä se johtunee. Näytelmä on sovitettu uudelleen ja ohjattu jännästi ristiin lyhyin päällekkäisin kohtauksin, vältetty videoita. Vain muutama pätkä mukana, nekin elimellisiä skype-kohtauksia.

Ohjaaja Samuli Reunanen on uudistanut näytelmän kerrassaan. Huomaan että liki viisikymppinen kaveri on myös oikeustieteiden kandidaatti. Hänellä on siis muutakin ajateltuna kuin tätä teatterielämää. Ilmankos hän saa näyttelijänsä vahvasti mukaan tutkimaan sukupolvien välisiä suhteita niin perhekohtaisesti kuin yhteiskunnallisesti ja vähän maailmanlaajuisestikin.

Juha Jokela on paras nykyisin elävä suomalainen näytelmäkirjailija, tarkka, älyllinen, tietorikas – ja lisänä hyvä ihmistuntemus. Pienestä tulee suurta. Vähän tässä ainekset harottavat erilleen, mutta hyvällä tahdolla katsoja kahmaisee suurimittaisen tulkinnan miehen elämästä, miehen ja naisen suhteista, nuorten keski-ikäisten ongelmista ja ydinreaktoreiden varjostamasta, sotiin suistuvasta ja aina uuden sodan partaalla vaappuvasta maailmastamme. Perimmältään ihmisten keskinäisestä erillisyydestä ja rakkauden tarpeesta, jonka työ ja ”projekteissa” pätemisen tarve tukahduttaa.

Heikki Kinnunen on elementissään hyvin myötätuntoisesti kuvaamassaan miespaskiaisen roolissa. Tällaisia olemme, tunnustan. Aivan verraton on kontakti  Jukka Leistin esittämään Kaleen, hyvää dialogia, uskottavaa äijämäisyyttä. Tämmöisiäkin juuri olemme. Onhan se Mari Turusen vetämä fallos-monologi sitten aika mahtava, kaikessa vastustettavuudessaan. Ymmärrän miesten ja nuoren naisenkin tyrmistyksen. Miehet ei hyökkäämällä parane, pahenemme vain. Eikä maailman tuhoutuminen sittenkään jäykästä kullista käynnisty. Tiukka pillu voi olla yhtä paha painonappi. (Tekstissä on kiroilua ja elimiä pikkuisen liikaa mielestäni.)

Tällaisia lohdullisiakin mietteitä näytelmä herättää. Hyvää se tekee. Kaikki ovat rooleissaan eteviä, eritoten Ritva Jalosen uupuva miehen itsekkyyden uhri, infarktiin suistuva, omaa elämäänsä etsivä ja miehensä läheisyyteen lopulta karusti kurottava nainen. Täysosuma suoritus, aidon elämänkokemuksen läpäisemä. Etteikö muka vanhenevilla naisilla ole rooleja?

Miten hienoa, että nykyelämää kuvaava kotimainen näytelmä valtaa teatterin päänäyttämön. Tampereen Teatterissa on nyt kaksi kovaa juttua, Patriarkka ja Ulkomaalainen. Molemmat tässä ajassa. Ei hullumpi syksyn avaus, menkää katsomaan!

Ai niin se iltapala: etanoita bistro Kattilassa ja lasi Pinot Noiria, kodikas paikka, kiva interiööri eikä liikaa sulateltavaa. Taas vire säilyy. Enkä kirjoita Aamulehteen.

30.9.2016