Tämä merkkitapaaminen on tähän laitettava ensimmäiseksi. Kristiina ja Pertti Haaviston yhteisillä syntymäpäivillä Tampereen Pikku Palatsissa lauantaina kohtasin yhteistyökumppanin lähes kuuden vuosikymmenen takaa. Saarijärven kulttuuripersoona, Tarvaalan Maatalousoppilaitoksen entinen johtaja, agronomi Tapani Laatu nauhoitti vuonna 1961 F. E. Sillanpään ja Marko Tapion riemukkaan keskustelun kirjallisuusmatinean yhteydessä. Sitä käytin tutkimuksissani.
Ja siinä hän on edelleen jykevänä veteraanina ja piti hyvän puheen sisarentyttärensä Kristiinan kunniaksi. Laatu kertoi Sillanpään käynnistä kodissaan ja luonnehti osuvasti hauskaa novellia ”Vanhan kanttoorin lehmänhaku”. Olimme samaa mieltä, että Sillanpään humoristinen puoli on jäänyt suotta varjoon.
Juhlissa oli kyröläisiä ja muita tuttuja parhaisiinsa sonnustautuneina, palatsia ihailtiin, herkullisesti aterioitiin ja kuunneltiin irkkumusiikkia. Pöydässämme hyvin edustettuna Huikun sukua, jolloin sopii taas muistaa Sillanpään novellia. Missä esiintyy Huikun Jalmari ja millaisessa yhteydessä? Etsikääs.
Edellisenä perjantaina istuin vuorostani Helsingin lottaravintola White Ladyssä keskustelemassa Waltarista Ruskeasuon koulun henkilökunnan kanssa. Juha Salo, Waltari-seuran varapuheenjohtaja ja muusikko, oli tilaisuuden kutsujana, ja muutkin olivat hyvin lukeneet Waltarinsa ja jopa elämäkertani. Mukava ilta. Jouduin taas miettimään, kuinka paljon nämä kaksi kirjailijaa ovat minua elämäni aikana kierrättäneet seuroista toiseen, ympäri maata ja myös toistakymmentä muuta maata on heidän matkassaan kierretty esitelmöimässä.
Mutta jotain sentään jää taakse. Viimeisen kerran olin Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelmavaliokunnan hyvässä seurassa torstaina ravintola Kuussa. Vuosikymmen ohjelmajohtajana tuli täyteen. Haikealta tuntuu, mutta aika aikaa kutakin. Vkp on voimissaan, viime kesää käytiin vielä läpi ja vähän tulevaakin raotettiin. Sastamalaan on varmasti taas mentävä, ei auta, mutta nyt vapaana ja iloisena osallistujana, joka ehtii kunnolla katsella kirjapöytien ja näyttelyiden aarteita.
Edeltäjäni näissä hommissa, Kirsti Mäkinen, ehdittiin tavata kahvilla Munkkivuoressa Tuula Uusi-Hallilan kanssa, jolta ja Anne Helttuselta on ilmestynyt erittäin hyödyllinen ja hauska kirja Sitaattien salat (SKS). ”Kalliit on laulujen lunnaat” – mistä peräisin tämä ajankohtainen viisaus? No tietysti Leinon Elegiasta. Monien tuttujen ja harvinaisempienkin sitaattien alkuperä selviää tästä antoisasta kirjasta. Tulee kulumaan käsissä välttämättömänä hakuteoksena.
Sitten sunnuntainen ponnistus Hämeenkyrön Koskilinnassa. Pannaan tuohon kuva arvokkaasta tuomaristosta, joka valikoi kuorolaisia tulevaan Sillanpää-oopperaan. Vasemmalta Waltteri, säveltäjä Seppo ja libretisti. Ohjaaja Marco taisi hyppyyttää tässä välissä kuorokokeeseen osallistuvia. Herkkää ja liikuttavaakin oli kuunnella niin monien hyvien ja rohkeiden laulajien esityksiä. Helposti heistä koostuu heti kolmisenkymmentä kuorolaista, mutta miehiä tarvitaan vielä lisää. Hei nuoret miehet, heti mukaan laulamaan!
Waltteri sitten kiisi keikalleen ja me istuimme muut Sarvessa pohtimassa kaikenlaista konkretiaa, varsinkin lavastusta, jota Osmo Rauhala jo pitkälle on hahmotellut. Hirsiä on saatu kiitettävä määrä, kohta niitä roudataan Myllykoluun. Osmo painukoon välillä Nykiin, kyllä täällä Viljan johdolla hommia hoidellaan, Ponkiniemen Ville kuljetuspäällikkönä. Johtokuntamme in corpore valmisteli hienosti onnistuneen laulukokeen.
Marcon ja Sepon automatkat Helsingistä Kyröön ja takaisin kuluivat kuulemma kiihkeän brain stormin merkeissä, minkä seurauksena minäkin saan vielä komennuksen joistain uusista riveistä librettoon. Antaa tulla vaan, täältä pesee.
Totta puhuen tässä pitäisi jossakin välissä tehdä kunnon kirjallisia töitä, mutta missä? Nyt alkaa hiljaisempi viikko, nyt hommiin eikä kaikkiin kissanristiäisiin. Vai onko nää nyt niitä?
25.9.2016