Ehkä otsikko vähän liioittelee. Professori Matti Klingellä on joka tapauksessa aihetta juhlaan. Hänen 18. päiväkirjaniteensä vernissattiin viime torstaina Siltalassa, ja samalla kohotettiin maljat kirjoittajan äskettäisen 80-vuotispäivän kunniaksi. Muistelmien neljäs osa on tulossa ensi vuonna. Touko Siltala laski, että Klingellä on viisi palloa ilmassa, viisi kirjaa yhtaikaa tekeillä, joista kaikista kustantaja ilmoitti nähneensä jo jälkiä.
Touko totesi myös kadehtivansa Mattia tämän elämästä, johon niin monet intellektuaaliset asiat ja ajan tapahtumat jatkuvasti resonoivat hedelmällisesti. Yhtä mieltä voi olla myös hänen havainnostaan, että päiväkirjojen kartta koskien Suomen, Venäjän, Ruotsin ja Ranskan suhteita alkaa olla keskimäärin tuttu. Eurooppaa on risteilty oppineesti laidalta toiselle. Hauskimpia päiväkirjoissa ovat Toukon sanoin absurdit yllätykset, ne kohdat, joissa kirjoittaja äkkiarvaamatta ottaa kantaa johonkin arkiseen, triviaaliin, ärsyttävään seikkaan.
Milloin Klinge intoutuu pitkiin esitelmänomaisiin jaksoihin, kuten nyt otsikon mukaisesti Palmyran raunioihin, lukija voi vähän harpata ja päättää palata tuohon, jos joskus aihetta ilmenee. Suvereenisti kirjoittaja tietysti omalla oppineisuuden alueellaan liikkuu.
Venäjän suhteen päiväkirja on vanhaa taattua russofiili Klingeä. Kaiketi hän on maamme pontevimpia Putinin puolustajia, Krimin valtauksenkin hän hyväksyy, koska se on kuulunut vuoteen 1954 saakka Venäjälle. Venäjällä osataan katsoa karttaa, Klinge opettaa, ja toimia sen mukaisesti. Jo Stalin tunsi hyvin historian ja Putin seuraa esimerkkiä. Klinge kertoi saavansa paljon hyväksyvää palautetta russofiliastaan: ihmiset soittavat ja sanovat, että on hyvä, että edes joku meillä puhuu myönteisesti Venäjästä, kun sitä niin paljon parjataan.
Pieni ihmetys, hienoinen kulmakarvan kohotus voi kyllä aiheutua päiväkirjan havainnosta, jossa kirjoittaja on tyrmistynyt ennätysvuotaja Edward Snowdenin kokemasta vainosta Yhdysvalloissa tai Julian Assangen kohtalosta. Tähän tapaan: ”Kyllä on ennestäänkin ollut selvää, ettei Yhdysvallat ole oikeusvaltio, ainakaan eurooppalaisessa mielessä, vaan sen oikeudellista maailmaa voisi paremmin verrata eräisiin muslimioikeuden muotoihin. Kuolemanrangaistukset, kidutus, vankiloiden epäinhimillisyys tuntuvat kauheilta. Mutta kaiken takana on valtava sotavoima ja aseteollisuuden määräävä asema myös sisäpolitiikassa. Kansalaisten tarkkailu on saanut uskomattomia muotoja.”
Eivätköhän nuo kaikki piirteet ole tuttuja myös Venäjältä, ehkä vielä murhaavammassa mittakaavassa ainakin historian saatossa, mutta en muista Klingen koskaan käyttäneen yhtä tiukkoja ilmauksia Venäjän oloista.
Siltalassa ei näihin niinkään puututtu, vaikka turvallisuuspolitiikkaa puhuttiin eri pöydissä, olihan siellä intellektuelleja ja asiantuntijoita koolla Jaakko Iloniemestä, Pekka Korpisesta ja Risto Volasesta alkaen. Meidän kirjallinen salonkimme pohti enemmän Markku Eskelisen näkemyksiä Suomen kirjallisuushistorian kummajaisista, jotka sekä innostavat että kuohuttavat. Jyrki Nummi oli juuri jättänyt arvionsa Hesariin, perästä kuuluu.
Tarjoiluakin oli, jota kustantajavejekset kahdestaan hoitelivat. Katselimme huvittuneina, kuinka ministeri ja suurlähettiläs yrittivät epätoivoisesti heruttaa viiniä pahvitölkeistä – ilmeisesti kummallekin täysin uusi tuttavuus. Siltalassa menee kaiken kaikkiaan hyvin, saatoimme päätellä.
Vuosi sitten elokuussa Matti tervehti heksametrirunolla syntymäpäiviäni Hänmeenkyrössä, siitä ylläoleva Marjan ottama kuva. Hän viittaa siihen päiväkirjassaan ja kertoo muutenkin matkastaan Pekka Tarkan kanssa Ylä-Satakunnan maisemiin, jotka hänenkin todistuksensa mukaan ovat kappale ”tavattoman upeaa isänmaata”. Jo Runeberg panee sen laajemmin ottaen merkille runossaan ”Heinäkuun viides päivä”, kävihän runoilija rouvineen myös Kyröskosken putousta ihailemassa.
Luettava siis huviksi ja opiksi lisää Klingen merkintöjä. Joillekin päiväkirjat ovat muodostuneet keräyskohteeksi, monille ne ovat syksyn välttämättömiä etappeja, toisille taas itsekylläisyydessään uuvuttavia ja kaukaa kierrettäviä keikarointeja. Kukin valitsee linjansa, mutta yksi Matti Klinge tasavallassa ehdottomasti tarvitaan.
16.9. 2016 (F. E. Sillanpää täyttäisi tänään 128 vuotta)