Ville Majamaa panee vauhtia ulkomaalaisena, vas. Eeva Hakulinen, Martti Manninen ja Aliisa Pulkkinen.
Täytyy sanoa, että Tampereella tapahtuu. Lämpimänä perjantai-iltana katselimme ensin Keskustorilla seiväshyppyä, maaottelun varaslähtöä siis. Suomi-Ruotsi käydään viikonloppuna Ratinassa, mutta jostain syystä tämä laji taiteiltiin torilla. Hyppääjät selvästi arastelivat oudohkoa paikkaa, mutta Tomas Wecksten sentään pesi ruotsalaiset.
Sitten kävelimme Kauppakadun päähän Galleria Koppeloon, missä Erkki Kiviniemi isännöi nuorten taiteilijain näyttelyn avajaisia. Katselimme värikkäitä fotofantasioita ja kuulimme Erkiltä Tulenkantajien kirjakaupan myynnin vaiheista Teokselle. Helpottuneelta vaikutti Erkki.
Lopulta painelimme TT-Frenckellin ensi-iltaan. Larry Shuen Ulkomaalainen (The Foreigner) ei herättänyt valtavia ennakko-odotuksia. On tunnustettava, etten yhtään muistanut tämän edellistä esitystä samassa teatterissa vuonna 1992 nimellä Täältä tulee Charlie! Tampereen Teatterin histroriassani olen kuitannut sen melko innottomasti, vaikka pääroolissa oli Antti Litja. Esityksen on täytynyt olla huomattavasti vaisumpi kuin nyt nähty. Tämä nimittäin yllätti meidät täysin.
Tommi Auvisen tarkasti ja notkeasti ohjaama tulkinta on aivan erinomainen, suorastaan poskettoman hauska! Jos odotimme kantaaottavaa näytelmää nykyisestä maahanmuuttokysymyksestä, niin osin odotukset täyttyivätkin. Neljännevuosisadan takainen teksti osuu ihmeen hyvin myös tämän päivän ulkmaalaispelkoisiin asenteisiimme, niin Yhdysvaltain osavaltiossa Georgiassa kuin siinä ollaankin. Donald Trumpin vaalimailla!
Suurin osa esityksen onnistumisesta lepää kirkkaasti Ville Majamaan virtuoosimaisen pääroolin varassa. Kieltämättä kiitollisessa puhumattomassa hahmossaan hän elää pienimmätkin piirteet aivan herkullisesti. Muistamme hänen loistavan suorituksensa jonkun vuoden takaisessa Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä –sovituksssa. Tässä hän on edennyt siitäkin harppauksen eläytyvässä mimiikassaan. Melkoinen näyttelijä tullut siitä Ikaalisten kylpyläteatterin nuoresta koomikosta, jonka senkin monesta jutusta muistamme.
Kyllä muutkin ovat hyviä. Aliisa Pulkkinen rakastettavana hösöttäjänä, Eeva Hakulinen hormonimyrskyssä tasaisen kiukkuisena Matti Hakulisen vaimokandidaattina ja Tomi Alatalo reippaana soturina. Hauska oli nähdä taas konkari Ilpo Hakala, tässä aitona äijäpaskiaiasena. Nuori Martti Manninen on liikuttavan luonteva avainhenkilö kielenopettajana. Yhteispeli sujuu perinteisen taitavasti rakennetussa näytelmässä. Lopussa lyödään vielä moraalista opetusta moukarilla päähämme, mutta ei paljasteta huipennusta.
Tällaisesta nauttii, älykkäästä klassisesta puhenäytelmästä, ei mitään laulu- tai tanssinumeroita tarvita, ei seinille hyppimistä eikä muuta riehumista. Sanalla ja olemuksellakin voi tavoittaa. Marjatta Kuivaston lavastus on oikein hieno. Tälle näytelmälle on helppo ennustaa pitkää menestystä.
Kiitos taas Tampere, vetreää ja monipuolista on tarjontasi.
2.9.2016