Kova kirjallinen viikonloppu, joka alkoi Otavan pihasta torstaina ja jatkui sunnuntain yli Puumalassa. Yllä Puumalan häkellyttävä 700 metriä pitkä ja varsin korkea silta, jonka juurella oli majamme, Kuittisten perhehotelli, mainio kodikas paikka uhkeina avautuvin näköaloin. Kaunista seutua!
Puumalaan kävi kutsu varhain viime syksynä, eikä tosiaan kaduta tämä loppukesän helteinen käynti. Ensimmäisen kerran järjestettiin siellä Kirjakemmakat (yhdistelmä kemuista ja mellakoista), teemana Matka. Tähän sopi tietysti hyvin I. K. Inha tutkimuksineen ja valokuvineen, ja näitä selostin seminaarissa lauantaina. Lisäkseni Ilari Aalto kertoi eloisasti keskiaikaisesta matkustamisesta Suomessa. Meillä oli hyvä huone yleisöä, myös vilkasta kirjamyyntiä yhtenäiskoulun aulassa.
Melkeinpä esiintymisiä hauskempia ovat näissä usein erilaiset oheisohjelmat. Mennessä jo poikkesimme Tiian ja Tomi Tirrasen mökille – ei se kyllä mikään mökki ole vaan upea huvila lisärakennuksineen! – Hurissaloon Saimaan rannalle. Tiia esitteli rakennustöitä ja tarjoili mustikka- ja kantarellipiirakkaa, aineet omasta pihasta. Mitä riemullisin virityskäynti ennen varsinaista ohjelmaamme. On heillä siellä oloa ja eloa! Tässä ihailemme saunan näkymiä.
Vielä perjantai-iltana pisti päähämme painua paikalliseen ravintola Virtaan, jossa käytiin kirjallinen pubivisa. Suomen nuorin kunnanjohtaja Matias Hildén veti ja laati terävät kysymykset, osa vaikeitakin. Meidän kaksihenkinen joukkueemme johti aina kalkkiviivoille saakka, mutta sitten ”Johanneksen pojat” ajoivat kirissä ohi. Kohtaloksemme koituivat Harry Potter ja Mooseksen kirjat. Mutta varsinkin Marjaa tyydytti kunniakas hopeatila kovassa kilvassa.
Seminaarin jälkeen lauantaina teimme johdetun retken Niinisaareen, nautimme hienon lounaan ja tutustuimme perusteellisesti Puumalan tilavaan puukirkkoon. Täällähän hallitsi Luukkosen suku (Marjatta Waltari kuului samaan), jonka jäsen Vesa Luukkonen esitelmöi matkalla Puumalan verisestä ja hirveästä historiasta menneinä vuosisatoina. Pieniä teatterikappaleitakin nähtiin lomassa.
Sitten oli illalla aurinkoinen risteily tervahöyry Wennolla (pieni sadekuuro virkisti), kannella korkeatasoista ohjelmaa: Katriina Honkanen lauloi ja Aulikki Oksanen lausui runojaan. Saimaa esittäytyi kauneimmillaan pilvimuodostelmineen ja auringonlaskuineen.
Yöllä oli katsottava, kuinka Ruuskanen heitti sankarillisesti kuudenneksi, mutta muuten olympialaiset peittyivät huimiin kirjakemmakoihin.
Sunnuntai oli jo lähtöpäivä, mutta vieläkin poikkesimme Hurissaloon, tällä kertaa Tiian ja Tomin naapureitten Esko ja Kirsti Seppäsen huvilalle, missä tarjoiltiin kantarellikeittoa isännän keräämistä muhkeista saaliskoreista, Kaj Chydenuksen puhdistamina ja Jaana Jyrkänteen valmistamina emännän valvoessa toimia ja esitellessä paikkoja ja vaikuttavia omatekoisia valokuvateoksiaan. Uimaankin pulahdimme ihmeen kirkkaaseen ja lämpimään veteen. Eskon uusin kirja Mistä Suomi vaikenee? tuli muistoksi matkalta.
No eikö tästä jo kannattanut lähteä köröttelemään kotimatkalle. Mainio keikka Puumalaan, totesimme Marjan kanssa yhdestä suusta.
22.8.2016