Unikekoja olivat meillä Marja ja Huvituksessa Heidi, tietysti nimipäivänsä kunniaksi. Järveen ei kumpaakaan kuskattu. Nousi taas uljas kesäpäivä.
Kävimme kaikin lounaalla Kehäkukassa, oikein hyvää nokkospastaa saimme ja raikasta marjakiisseliä. Uutta avaraa kirjastoa esittelimme Ainolle ja Heidille ja kävimme hautausmaalla. Illalla oli musiikillista ohjelmaa, sitä varten lähdimme jalan taivaltamaan muutaman kilometrin päähän Heinijärven kylään.
Mietin perillä Rauhamäessä, mitä kaikkea nämäkin lämpimät hirsiseinät ovat nähneet siitä pitäen, kun talo rakennettiin rukoushuoneeksi 1930-luvulla. Välillä me pidimme täällä majaa F. E. Sillanpään Seuran toimesta ja muistettavasti pidimmekin. Oli tunnelmallisia joulukahveja ja muita tilaisuuksia. Komea olisi luettelo esiintyjistä 1980-luvulta tälle vuosituhannelle, jolloin talo sitten myytiin. Se tuli liian raskaaksi pitää, eikä riittävää käyttöä pystytty kehittämään.
Mutta ei hätää, nyt on oikea omistaja löytynyt. Taiteilija Mikael Härkänen on kunnostanut taloa hartiavoimin, niin että uudenlaista kotoisuutta – silti vanhaa kunnioittaen – on pirttiin vakiintumassa. Lisäksi Härkäsen ja sillanpääläisten yhteistyö on tiivistynyt mukavasti. Eilisilta oli mitä luontevinta jatkoa Rauhamäen hienoille perinteille.
Härkänen järjesti talossa nimittäin kitara- ja tangokonsertin, esiintyjinä argentiinalainen Martin Alvarado ja suomalainen Pentti Hildén sekä tanssijatar, jonka seitinohut henkilöllisyys pääsi livahtamaan ohitseni. Pirttiin tuppautui yllättävän paljon väkeä, varmaan puolisensataa, ja kaikille riitti monenlaista istuinsijaa. Meitä kökötti sivusta vedettävä sängyllinen, niin että rakenteet natisivat uhkaavasti allamme aina kun yllyimme suosionosoituksiin. Marjan ja Ainon oli karattava tuoleille istumaan.
Martin Alvarado oli paitsi kitaravirtuoosi myös kaunisääninen laulaja ja suuri humoristi. Hän tunnelmoi argentiinalaisia tangojaan aitoperäisen taitavasti, ja ystävänsä, Sastamalasta tuttu Pentti Hildén, välillä avusti ja tanssijatar liihotteli. Alvarado kertoi laulujen ja tangoperinteen taustasta ja veteli välillä Satumaata ja Liljankukkaa suomeksi. Yleisö lämpeni paukuttamaan käsiään epäkyröläisen villisti ja huutamaan bravota.
En malta olla kertomatta Alvaradon erästä ex-tempore reagointia. Kaikki tiedämme, kuinka kännykkä voi kesken tilaisuuden pirahtaa. Niin kävi nytkin. Mutta kuinka tempaisikaan häiriön haltuunsa tämä Martin-veijari? Hän rauhoitti yleisöä ja sanoi, että se on vaan hänen äitinsä, joka aina soittelee perään ja haluaa tietää, tekeekö poika Suomessa töitä vaiko vain huvittelee. Käski laittaa äidille terveiset. Kun puhelin ei vieläkään vaiennut, taiteilija tempaisi sen häkeltyneen naiskatsojan kädestä ja huuteli siihen ystävällisiä englannin- ja espanjankielisiä terveisiään. Mitä mahtoi soittaja toisessa päässä ajatella?
Olipa harvinaisen sympaattinen ilta, tällaista täytyy saada lisää. Alvarado on Härkäsen vanha ystävä, mutta uusiakin esiintyjiä löytynee helposti. Paikka on tämmöiseen kamarikonserttiin erinomainen. Kun emme nyt ehtineet Gregorianaan, tämä korvasi täydellisesti. Hilpeällä mielellä taivalsimme Heinijärven raittia takaisin kotiin. Heidi riemuitsi, että tämä oli hänen paras nimipäivänsä.
28.7.2016