Sakari ja Vilma vauhdissa, yleisö valppaana.
Tämä on nyt yhtä koulua, vaikka kaikki ovat kesälomalla. Heti Sastamalasta päästyä jatkettiin Töllinmäen kesäpäivänä kouluasioiden käsittelyä.
Ensin toki huuhdottiin kirjapölyjä pois meidän savusaunassa Sakari Katajamäen ja Jussi Niinenmaan kanssa. Houkuttelin Sakarin mukaan Sastamalasta kertomaan Lauri Viidasta kyröläisille. Muistamme Sakarin hienon väitöstilaisuuden Kukunorista kevättalvella.
Jännitettiin vähän sateen uhkaa, mutta sehän sunnuntaina puolenpäivän aikoihin väistyi. Kierrätin Sakaria sillanpääläisissä maisemissa aamupäivän, sitten kokoonnuimme Kehäkukkaan kevyelle kasvislounaalle ja painelimme juhlapaikalle. Vilma Tala ja Hannu Syväoja liittyivät joukkoon, aloimme olla kovassa esiintymisvireessä.
Vajaat nelisenkymmentä aktivistia kerääntyi Töllinmäen pihaan uhmaten sään oikullisuutta. Penkit järjestimme talkoissa torstaina, nyt Majaveden Leena laittoi jo kahvipöytää leivonnaisineen kuntoon ja tilanne oli hyvin hallinnassa. Leuto pilvipouta pysytteli tilaisuuden ajan.
Myllykolusta tuttu ohjaajamme Vilma avasi tulkitsemalla erinomaisen elävästi Sillanpään novellin Koulu. Kuulijoita alkoi tosissaan jännittää, kuinka Viljon käy, kun tämä mallioppilas kerran erehtyy huutamaan sopimattomia. Siitä oli Hannu Syväojan hyvä jatkaa Sakari Pälsin koulukuvauksista ja Sillanpään mestarinovellista Kemppasen mukulat. Lisäksi kuulimme yleistä taustaa koululaitoksen kehityksestä. Hannun uusin esseekokoelma myytiin hetkessä loppuun.
Jussi johdatti sitten Lauri Viidan maailmaan esittämällä jyrysti valikoituja runoja ja aforismeja. Sakari Katajamäen otsikkona oli ”Laurin ja Leevin koulutie. Viidan katkennut Luupää-trilogia”. Saimme kunnian kuulla uutta tieteellistä tietoa ennen muita Viidan viimeisestä romaaniaikeesta ja sen jatkomahdollisuuksista. Tekijä elätteli suuria toiveita Leevi-trilogiasta, mutta auto-onnettomuus joulun alla 1965 katkaisi aikeen. Sakari julkaisee aiheesta esseen Parnassossa syksymmällä, aina heruu uutta Viidankin vaiheilta näin 100-vuotisjuhlien edellä.
Kun kirjoitin Viidan kuoleman jälkeen muistoesseen Ylioppilaslehteen, arvailin Leevin jatkoa minäkin. Uumoilin Viidan käsittelevän syventävästi eri taiteiden luonnetta, mutta ihan tähän suuntaan romaani ei kulkenut jatko-osan säilyneiden alkulukujen perusteella. Entäs sitten, Leevi sai melko nuivan vastaanoton, ja vaikea sen jatkonkaan olisi ollut tasoa nostaa. Mutta ken tietää mitä Viita olisi keksinyt.
Niin päättyi viimein pitkä kovatahtinen kirjaviikonloppu. Hannu vei Sakarin mennessään Tampereen suuntaan, ja me jäimme keskittymään illan matsiin, jossa Ranska sitten peittosi isännän ottein kisojen suuryllättäjän Islannin. Kun viimeiset juhannusvieraatkin ovat kaikonneet, pääsemme alkavalla viikolla taas palautumaan tavanomaiseen elämäntahtiin.
4.7.2016