Tämä viikkohan menee Eeva Joenpellon merkeissä. Tiistaina kävimme radiossa kirjallisen keskustelun Helena Ruuskan kanssa, Nadja Nowak johdatteli. Aiheena Joenpellon yksi heikoimmista romaaneista, Vesissä toinen silmä (1971). Kiskoimme siitä kuitenkin joitain näkökohtia esiin, aika eloisa juttelusta tuli. Ehkä heikko kirja onkin rennompi analysoitava kuin mestariteos.
Muistin erityisesti tuota kesää 1971, jolloin asuin Konginkankaalla Käpykolossa ja toimin Mikko Niskasen käsikirjoittajana. Tekeillä elokuva Laulu tulipunaisesta kukasta, joka ei sitten kovin hyvin onnistunut sekään. Kun Eevan romaanin päähenkilö on myös elokuvaohjaaja Ossi Juhonkoski, vähän Niskasta muistuttava hahmo, romaani tietysti kiinnosti ilmestyessään. Nyt siihen oli hyvä syy palata, mutta ei se toisella jukertamisella paljon parantunut.
Keskustelu aiheesta kuulunee radion sarjaan ”101 kirjaa”, jota saamme taatusti kylliksemme seurata tulevana itsenäisyyden juhlavuonna. Mitähän kaikkea itsenäisyyteen liittyvää media silloin kaataakaan niskaamme? Kestämme kaiken urhoollisesti.
Jatkamme keskustelua Eeva Joenpellon tuotannosta ensi lauantaina Sammatissa, Helena on tietysti mukana, samoin muita tietäjiä. Seminaari alkaa aamulla kymmeneltä ja näyttää tasokkaalta, jopa kiinnostavalta. Siihen värkkään omaa juttuani ja kertaan joitain Eevan kirjoja, tuomari Müllerin hienoudet tuossa menossa. Mutta pääasiassa aion kertoa yhteisestä laajasta haastattelusessiostamme 1974-75, jota Helenakin ahkerasti käyttää elämäkerrassaan. Palaan siis aiheeseen.
Tapasin Kulosaaren lehtitalossa lisäksi toisen Eevan eli johtavan naistenlehden nykyisen aivotrustin, jonka kanssa oli pohdintaa tämän blogin tulevaisuudesta tai sanoisiko monipuolistamisesta. Saas nähdä mitä seuraa. Totesimme että olen alan uranuurtajia, aloitin nettipäiväkirjan (kuten silloin määrittelin) jo tämän vuosituhannen alussa. Silloin sitä pidettiin kummajaisena. Taidan jatkaa näitä merkintöjä hamaan henkiseen jäykistymiseeni saakka.
Kohta alkavat futiksen turnajaiset Ranskassa, mikäli lakkoaalto ja rankat turvatoimet sallivat. Valmentauduin katsomalla elokuvan Nuori Zlatan, joka on vähän hajanainen ja yllättävän niukasti itse peleihin keskittyvä henkilökuva jalkapallon legendasta. Värikäs hahmo on Zlatan ja tuo omat särmänsä alkaviin kisoihinkin. Mutta jaksaako hän enää kohota parhaimmilleen? Onko Ruotsi yhden miehen joukkue, kuten jossain kommentissa todettiin?
Suomikin alkaa hiljaa piristyä tässä lajissa, joka ei koskaan ole ollut parhaitamme. Jospa ne nyt vihdoin selviäisivät uusista karsinnoista. Jalkapallossa kilpailu on tietysti ihan toista tasoa ja toisen laajuista kuin jääkiekossa, harvojen maiden lajissa.
Ensin Sammattiin, sitten pienelle Baltian kierrokselle Kiannon ja Leinon merkeissä. Täällä myrskyää ihan syksyisesti, joten on hyvä syy vähän irtautua.
9.6.2016