Karkotettu flunssa hehkuviin helteisiin. Suvi on alkanut taivaallisesti. Onko koskaan ollut näin kaunista kesäkuun ensimmäistä päivää? Kirjoittaminenkin lähtee lentoon, siinä lomassa lämmittelin savusaunaa. Sopiva rytmitys: puoli tuntia tekstiä kamarissa ja puitten lisäys.
Vilja edusti meitä Marco Bjurströmin tanssillisilla synttäreillä Kulttiksella, pitkät ja vauhdikkaat iltamat kuulemma. Onnea letkeälle ilostuttajalle! Waltteri esiintyi ja sai mainostaa tulevaa oopperaamme. Voisiko Sillanpäätä tulkita tanssillisesti? Varmasti hyvinkin, sillä teosten henkilöt ovat yleensä vähäpuheisia.
Täällä oleskeli 50-luvulla amerikkalainen taiteilija Melwyn Sibulkin, joka sai apurahojakin säveltääkseen baletin Nuorena nukkuneesta. Hän kierteli paljasjaloin Hämeenkyröä ja perehtyi sillanpääläisiin ruohonjuuriin. Vaimon hän täältä löysi, mutta baletti valitettavasti jäi. Tosin olemme kuulleet, että jonkinlainen versio siitä olisi taannoin Amerikoissa esitettykin. Kuka tiennee tarkemmin?
Sillanpään proosatyylissä on musiikillisia elementtejä, joita puolestaan on tutkinut unkarilainen Gizella Labádi. Kirjailija kuunteli Sibeliuksen sinfonioiden kantaesitykset yliopiston juhlasalissa ja omaksui niistä kuljetuksia tekeillä olleisiin teoksiinsa. Tälläkin linjalla voisi jatkaa.
Mutta nyt täällä maalla eletään kuin paratiisissa ja säälitään syvästi neuvottelijoita, joiden täytyy hikoilla kiky-kabineteissaan ympyräisiä päiviä. Voi Luoja, onkohan se enää edes kohtuullinen rangaistus heille näistä loputtomuuksiin viivyttelevistä kiemuroista. Hauska kyttäys: hallitus odottaa sopimuksen kattavuutta ennen kuin määrittää veronalennukset – ja ammattiyhdistys odottaa hallituksen veronalennuksia ennen kuin suostuu sopimukseen. Kuinkas sen harakan kävikään tervatulla katolla?
Minusta on selvää, että jokin sopimus syntyy, ellei muuten niin Lauri Lylyn eläkkeelle lähdön kunniaksi. Eihän kunnian miestä voida tyhjiin valuneen työn äärellä hyvästellä. Mutta tuskaa näyttää olevan eikä enää pelkkää teatteria. Kuinka Tapio Bergholm äsken lausahti radiossa: työehtojen heikennys ei kuulu ay-liikkeen ydinosaamisalueisiin. Mutta kun on pakko, niin liittokin nöyrtyy isänmaan asialle.
Täällä työehdot säilyvät jokseenkin entisellään, ja jos ei työ maita, hengissä kyllä pysyttäisiin. Marjan viljelykset kehittyvät, mutta tulotaso ei niistä kohene. Kalastuskin on seisauksissa. Vanha puuvene ei enää jaksa turvota tiiviiksi, mikä murhe.
Mutta savusauna tuotti joka tapauksessa taas autuaan olon, ihan kahdestaan nautiskeltiin kaikkine jälkitarjoiluineen, kuohua, kiukaan alla kypsynyttä makkaraa ja olutta. Ensimmäinen pehmeä vihta, uidakin jo hyvin kestää monta vetoa. Jotkut arvot pysyvät ja paranevat.
1.6.2016