Onko todella noin? Laura Friman ilmoittaa Hesarissa, että tv-katsojalla on menossa musta viikko. Monet sarjat loppuvat eivätkä uudet ole vielä ehtineet alkaa! Sitä paitsi ei ole enää edes jääkiekkoa.

Tämä panee mietteet vakaviksi. Toivomme kansalle kuitenkin kestokykyä, onhan pahemmistakin selvitty. Luonto tarjoaa riittämiin lohtua, maailma on nyt kauneimmillaan. Suosittelen Laurallekin ruudun vaihtamista ulkoilmaan. Nyt lenkille, niin tv-surut unohtuvat. Sitten taas töllötys maittaa.

Stalin-dokumenttia tuli täälläkin katsotuksi. Kiintoisaa kuva-aineistoa, mutta kumman hyppelevä rakenne. Bolshevikkien hirveät rikokset tulivat sentään selviksi. Muistan ajan, jolloin nuorisomme terävä kärki ihaili kiihkeästi näitten julmurien synnyttämää totalitaarista militaarivaltiota.

Nyt Venäjän pilkkaaminen on heittynyt toiselle äärilaidalle. Jonkinlaista katumusterapiaa sekin. Kun eilen luettiin mietelauseena Pekka Ervastin blogia, niin fiksua tietysti, mutta ei Neuvostoliittoa ja Yhdysvaltoja voi rinnastaa edes Suomi-suhteiden kannalta. Paralleeli ontuu, vaikka kuinka pahalla tahdolla Timo Soinin lausuntoa tutkailisi, kuten Ervasti nokkelana yritti.

Dokumenttia voi syventää vaikka Christer Pursiaisen kirjalla Trotskista, joka yöpöydällä on edelleen puolivälissä. Tarkkoja kuvauksia, mutta merkillisen ivallinen luonnekuva ”korskeasta” Mannerheimista, joka ”uhoaa” Pietarin valloitusaikeellaan. Oliko ihan näin? Myös Venäjän valkoisista kenraaleista esitetään halventavia määritelmiä aina ulkomuotoa myöten.

Nyt surettaa kokoomuksen johdon saama tuomio kansalta. Kansahan aina paras tuomari on, oli aiheena kuinka erityinen asia hyvänsä. Voi voi sentään, kuinka Alex kestää yltyvän ryöpytyksen. Tähän asti niin kiiltävä hymypoika, jolta kaikki onnistui Hannu Hanhen tavoin.

Isä-Göran antoi tukea Alexin kampanjan aloitukseen, mutta olisiko tarvittu Pirkko lisäksi laulamaan joku pirteä laulu? Nyt kesähäitäkin uhkaa tunnelman laskeminen, jos puoluekokouksessa käy huonosti. Tässä on murheita kylliksi, eipä tarvitse surra vain joidenkin tv-sarjojen päättymistä.

Ja voihan olla, että kokouksen jälkeen kajahtaakin reipas laulu koko joukolta: ”Olen orpona muuten orjana, miksi itkemään kun onnest’ unta nään!”

Kävimme eilen (vanhana Panun päivänä) kylässä Koskisen Matin ja Ailan luona, Matti on nääs pikkuserkkuni ja maan parhaita Hämeenkyrön murteen puhujia. Juttua Matilla riitti tutuista persoonista ja Ailalla runsaita ja maistuvia tarjoiluja. Näkisittepä millaisen lasillisen konjakkia Matti tarjoaa vieraalleen!

Mieleen jäivät kuulumiset kesäteatteririntamalta, siellähän Aila ja Matti taas harjoittelevat Myllykolussa, tällä kertaa ”Satulinnaa”, mutta eivät ole vielä oikein kärryillä tulevasta. Minä pidän huonona vitsinä F.E. ja Jari Sillanpään sekoittamista, ja siitä nousevaa mainontaa yksinkertaisesti harhaan johtavana. Ans kattoo kuinka moni lentää lankaan.

Heiskastakin puhuttiin, mutta siitä ei ole paljon sanomista, sillä Matti ei periaatteesta käy Heiskan teatterissa eikä koko tontilla. Syyn kaikki arvaavat. Rakentajaveteraani Antti Jokisen muiston kohtelua ei ole helppo unohtaa eikä antaa anteeksi. (Nämä juttuja, joita vain kyröläiset käsittävät.)

Selvisimme sentään Koskisilta rantaan ruopsuttelemaan ja puita sahaamaan. Hieno ilta väreili päivänpaisteen jälkilämmössä.

25.5.2016