Mika Waltari -seuran toukokuiset tapaamiset Villa Kivessä ovat usein olleet menestyksiä. Niin tapahtui nytkin. Kun aiheena oli 1920-luku ja iloinen Helsinki, viritys oli tavallaan valmiina.
Heti tullessa meitä tervehti kaksi aidon näköistä 20-luvun sulotarta, jotka esittäytyivät Katri Valaksi ja Elina Vaaraksi. Leena Laakso ja Sirkku Lindholm olivat puvustautuneet ja somistautuneet todella hienosti. Heillä oli myös oma runotuokinsa illan ohjelmassa. Muutakin vuosikymmeneen liittyvää spesiaalia häivähteli ilmassa. Päivi Istala on uusi puheenjohtaja, hänen johdollaan täällä hilluttiin.
Sain kunnian toimia tohtori Mikko-Olavi Seppälän lämppärinä ennen illan pääesitelmää. Paalutin hiukan vuosikymmenen poliittisia, taloudellisia ja urheilullisia ääripiirteitä, joista avautui sekä synkkiä rotkoja että loistavia huippuja. Ristiriitojen täyttämää aikaa oli ”iloinen 20-luku”, kuilun reunalla tanssittiin yli menneen sodan hautojen. Tulenkantajien maailma Helsingissä oli tyystin toinen kuin vaikkapa Sillanpään, Haanpään tai Kiannon kuvaaman maalaisköyhälistön todellisuus.
Yksi hallitseva tekijä oli se, että vapaussota jatkui pitkälle 20-luvun puoliväliin. Voittajapuoli olisi halunnut täydentää keskenjääneen sodan tulokset, vallata Pietarin ja Itä-Karjalan sekä nujertaa heikon bolshevikkihallituksen Venäjällä. Mannerheim olisi ollut valmis, mutta riittävän vahvaa tahtorintamaa ei syntynyt. Kuivan juristin voitto valkoisesta kenraalista presidentinvaalissa 1919 aiheutti syvän trauman, joka ilmeni mielenosoituksina valittua presidentti Ståhlbergiä kohtaan.
Kapinansa hävinneet pakenivat Pietariin, painuivat maan alle, mutta palasivat myös parlamentaariseen toimintaan. Pilkattu presidentti Relander nimitti rohkeasti Väinö Tannerin sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen jo 1926. Siitä eheytyminen pikkuhiljaa alkoi. Tanner otti pokkana vastaan suojeluskuntien paraatin Suurkirkon portailla. Sosialisti silmätysten valkoisen kaartin kanssa.
Entä sitten kieltolaki, joka loi pitkän varjon, rikollisuuden, salakuljetuksen, salaviinanpolton. Toisaalla taas urheilu ja kahden Paavon, Nurmen ja Yrjölän innostavat olympiavoitot. Suomi oli maailmanvalio kuten nyt enää jääkiekossa. Tekniikan huima kehitys, automobiilit ja ällistyttävä keksintö, yleinen radio. Katastrofeja, ulkopolitiikan uhkakuvia, kiistat Ahvenanmaasta, Tarton rauha ja reunavaltiopolitiikka, jatkuva epäily Venäjän aikeista – ja sitten tämä nuorison ja runouden ja uuden elämäntunnelman nousu.
Mikko-Olavi vetäisi näiltä raunioilta uljaan kaaren iloiseen Helsinkiin, jossa juhlittiin paljonkaan välittämättä yhteiskunnan ammottavista rotkoista ja eriarvoisuudesta. Seppälän kirja Suruton kaupunki on jo ulkoisesti upea, rikkaasti kuvitettu ja lukemaan houkutteleva. Graafinen suunnittelija Mika Tuominen on tehnyt hienoa työtä yhdessä tekijän ja Laura Arvelan kanssa. Epäilemättä tämä kisaa vuoden kauneimman kirjan tittelistä syksymmällä.
Seppälän teksti on vauhdikasta, asiapitoista ja samalla sopivan kevyttä, ajan hengen mukaista. Ei ihme että kirjat myytiin loppuun Waltari-seurassa, mutta niitä saa puoleen hintaan vielä tänään illansuussa WSOY:n ja Tammen kirjakaupasta Korkeavuorenkadun harjanteelta, kannattaa tarttua tilaisuuteen! Mikko-Olavi lupasi laittaa hyvän esitelmänsä seuran sivuille, joten en referoi pitempään, totean vain, että se päättyi komeaan lauluesitykseen, onhan mies paitsi kirjoittaja, tutkija, myös esiintyvä kuplettien tulkitsija.
Meillähän oli aikoinaan 2008 erityisen hedelmällinen yhteistyö, kun Mikko-Olavi oli Waltari-elämäkertani Unio Mystica tarkka kustannustoimittaja – sitäkin kiitollisina muistelimme. Nykyisin mies on teatteritieteen dosentti Helsingin yliopistossa.
Muutakin huippuohjelmaa saatiin seurata. Teatterikorkean toisen vuosikurssin opiskelijat esittivät hyvin harjoitellun ja riehakkaan koosteen Waltarin runoista (taisi olla muitakin tekstejä) ja seuran uusi johtokunnan jäsen Juha Salo vetäisi vallan räyhäkkään ukulele-konsertin yhteislauluineen illan riemulliseksi lopuksi. Kaikkiaan hämmästyttävän aktiivista joukkoa, jota oli kauniina kevätiltana saapunut koolle tuvan täydeltä.
11.5.2016