Menneen lukuviikon kokemukset voittopuolisesti antoisia. Kolme kirjastovierailua riittää vähäksi aikaa. Paras oli Klaukkalassa, suuri vilkas yleisö, keskustelua ja – ihme, ostivatkin kymmenkunta Intoilijaa, kun kauppias oli paikalla. Anne Kurppa emännöi ja hoiti järjestelyt erinomaisesti.
Marttilan kirjastoon ajelimme niinikään Marjan kanssa, hänelle tuttuihin maisemiin. Komea uusi kirjasto on siellä! Uskoa riittää tulevaan, kun semmoinen on pienessä kunnassa saatu aikaan. Kuulin lisäksi viitteen Eino Leinon kontaktista Marttilaan. Jatkoin yötä myöten Hämeenkyröön, Marja jäi öitsemään tuttaviinsa Tarvasjoelle.
Kirjastot ovat parhaita paikkoja, niin täälläkin Kyrössä, missä rakas vanha kirjasto tekee muuttoa uuteen monitoimitaloon. Toivottavasti entinen kodikkuus jatkuu siellä. Kannatan kyllä Kaunon ja kumppaneiden aloitetta, että nykyinen pyöreä kirjastoerkkeri säästettäisiin johonkin uuteen fiksuun käyttöön.
Hämeenkyrön Sanomat on poistunut lehtikartalta, mikä tuottaa haikeutta. Ensimmäinen Hämeenkyrön Lehti alkoi ilmestyä jo 1895 ja sen seuraaja Kyrön Sanomat lokakuussa 1916 – satavuotisjuhla tulossa! Älkää sitä missatko. Lehden toimittajana oli F. E. Sillanpää.
Kapinaselkkauksen jälkeen Hämeenkyrön Sanomat aloitti uuden kauden 1922, toimittajana jälleen tunnettu kirjailija U.V. Walakorpi, joka jatkoi hommassa 1950-luvulle saakka. Minäkin olen siihen aika hitosti kirjoittanut 70-luvulta alkaen. Näin perinteikäs lehti on nyt siis haudattu – tai sulautettu.
Tein pientä gallupia Myllykolun siivous- ja lavasteidenpurkutalkoissa lauantaina: useimmat olivat murheissaan lehden lakkaamisesta, vaikka nyökytellen myönnettiin, että maailma muuttuu, ei voi mitään. Paikallisasioista jatkaa UutisOiva, joka kertoilee myös Viljakkalan, Jämijärven ja Ikaalisten asioista. Mutta sen on vaikeampi tavoittaa samaa karhean läheistä kontaktia lukijoihin kuin muistoissa autuas, ajoittain sarvipäinen taistelupukari Hämeenkyrön Sanomat.
Netistähän asioita nykyisin noukitaan, mutta minä pysyn paperilehden kannattajana, ei auta. Tietokoneen kanssa on sitä paitsi ihmeellisiä ongelmia. Kun kirjoitan, masiina menee tämän tästä tilttiin ja alkaa huokailla raskaasti eli ”ilmastoi”. Mikä piru siihen on iskenyt. Onkohan se kyllästynyt ainaisiin solkkauksiini? Kaksi alan ammattigurua on sen tutkinut, mutta vikaa ei löydy. Vanhuuttaan se ei huokaile, tuskin vuoden ikäinen vaihtokone. Yksilöitä on tälläkin alalla monenmoisia. Tämä sattuu olemaan susi.
Mutta kun hätä on suuri… Naapurissa asuu onneksi tietokoneguru Juhani Salminen, joka riensi pyynnöstäni avuksi, ja nyt on toiveissa uusi tuliterä kone, jonka selkeä näppäimistö herätti heti toiveita. Huomio, kohta alkaa täällä uusi kiihkeä luomiskausi, marto talvi takana!
25.4.2016
PS Talviturkki heitetty! Lämmitin jo Huvituksen saunan, pulahdin hyiseen järveen ja nautin aivan hillittömästi.