Oopperan toteutusta pohditaan Kierikkalassa; etualalla kunnanjohtaja Antero Alenius (oik.) ja FES-seuran sihteeri Teppo Tammi. Vas. Vilja Waltterin ja minun välissä, pöydän päässä Petri Rinne Joutsenten reitiltä ja Kansalaisopiston rehtori Pirkko Pilvinen. Kunnan elinkeinojohtaja Tiina Laakkonen (oik.) seuramme voimamiesten Jussi Niinenmaan ja Vilho Ponkiniemen välissä. Kova sakki.
Äsken aamutv:sä puhuttiin yliopistojen leikkauksista. Jukka Kekkonen piti opetusministerin puheita abstrakteina ja ympäripyöreinä. Kuinka konkreettinen hän itse oli? Kysymykseen mitä sitten pitäisi leikata ja kuinka hän vastasi viittaamalla ylisummaan hallituksen poliittis-ideologiseen linjaukseen. Ei senkään vertaa konkretiaa kuin ministerillä.
Mikä sitten on tuo hallituksen ideologinen linja? Voisiko sitä vähän konkretisoida. Tyhmistää kansaa niin, että sitä olisi helpompi hallita? Vai madaltaa yleistä koulutustasoa, jotta häiritsevät innovaatiot käyvät mahdottomiksi? Saada älymystö karkaamaan maasta? Tai yleensä vain heikentää kansan sivistystasoa?
Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri ymmärsi paremmin hallituksen tavoitteita. Ei voi ajatella, että vain paha tahto hallitsee maata. Jotakin muutakin päättäjät kai ajattelevat. Muistaakseni sadattelimme laitoksella aina yliopiston hallintoa. Varmaan siellä on ylipaisunutta tyhjäkäyntiä. Joka tapauksessa olen onnellinen, että oma yliopistourani päättyi kymmenen vuotta sitten.
Omista töistään voisi edelleen leikata. Ehkä olisi syytäkin. Viikon sisään olen julkaissut kaksi laajahkoa artikkelia, maanantaina Hesarissa plagiaateista ja eilen Aamulehdessä Lauri Viidasta. Iloittava kummastakin, vaikka palkkiot eivät päätä huimaa. Kirjasuunnitelmat pyörivät kiivaasti päässä, toivottavasti pian koneellakin.
Jälkihiki nousi vieläkin Teemu Selänteen twiiteistä. Miten oikeassa oli Reetta Meriläinen puhuessaan hysteerisestä ilmapiiristä, jossa pienikin kravahdus leimataan valtavaksi kohuksi. Tällainen ei innosta ketään sanomaan pian mistään mitään.
Perjantaina nautimme vielä kerran synttäri-illalliset Suomalaisella Klubilla. En tiennytkään näin hienosta traditiosta: 150 viime vuonna pyöreitä vuosia täyttänyttä herraa kukitettiin ja ruokittiin. Oli arvokasta ja hauskaa. Aarno Cronvall piti lämpimän juhlapuheen, veljeys vallitsi. Antti Henttonen, 93, kiitti jämerästi meidän kaikkien puolesta. Kuka muistaa hänen taannoista tuimaa polemiikkiaan Matti Klingen kanssa Venäjän keisarihovista ja jääkäriliikkeen merkityksestä? Seuraavat bileet ovat kohdallani valitettavasti vasta kymmenen vuoden päästä, tulee aika pitkä ryypynväli.
Lauantaina ajoin tänne maalle ja yritin puskea taas töihin täydessä rauhassa. Etsin kuvitusta yhteen kohteeseen ja pengoin vanhoja kuvia; miten paljon niitä onkaan kertynyt! Järjestely olisi vuoden työ. Unohtuneita aarteita löytyy.
Sunnuntaina pidettiin oopperatoimikunnan kokousta tuolla Vilja Pylsyn luona, Waltteri Torikkakin ehti paikalle. Taloudellisia ja käytännöllisiä seikkoja käytiin läpi, toivorikkautta löytyy. Lisää www.fesillanpaa.com.
Hirveän liukasta täällä, ohuesti lunta tihutellut puhtaan jäätikön päälle. Työnnettiin Sarin auto ojan partaalta tielle Tepon kanssa. Jalkamiehenä pysyttelin kieli keskellä suuta pystyssä.
Katselin vanhan elokuvan Hatari, jonka näin viimeksi abiturienttikeväänä 1963. Silloin se oli raikas ja humoristinen seikkailuleffa Afrikasta, nyt eläinten pyydystäminen tuntui jo vastenmieliseltä. Mutta jotain sen tunnelmasta oli säilynyt, varsinkin Elsa Martinellin suhde norsunpoikasiin jaksoi vieläkin huvittaa.
Pian takaisin Helsinkiin, ranskan tuntikin odottaa illalla. Kuuntelen autossa kieltä ja Arne Nevanlinnan romaania Varma Seela Sellan hienosti lukemana. Matka hujahtaa hetkessä.
Helmikuu alkoi!
1.2.2016