On äärimmäisen lannistavaa, kun salakavala virus iskee ja kaataa sänkyyn. Varsinkin kaltaiselleni aktiiviselle tyypille hiljentäminen on kärsimys, mutta eikö se voisi olla myös hyvä pakollinen latautuminen?

Yritetään ottaa siltä kannalta. Mitä tää siis täällä kivimuurissa tekee? Lueskelee tietysti kaikkea käsiin osuvaa. Nyt on aikaa paikata ammottavia aukkoja uudemmassa kirjallisuudessa. Vanhemmassa niitä vasta onkin.

Ensimmäiseksi tartuin Hannes Markkulan muistelmiin Presidenttien ja murhamiesten pöydissä. Aika raflaava otsikko, mutta ei liioiteltu, kun kirjaan tutustuu. Markkula on harvinaisen monessa liemessä keitetty rikostoimittaja, Ilta-Sanomissa 47 vuotta! Tämän kun lukee niin lakkaa automaattisesti halveksimasta iltapäivälehtiä. Niin paljon ajankohtaista, herättävää virtaa kulkee Markkulan muistoissa,

Kokenut lehtimies antaa kyytiä nykypäivän median veltostuneille tavoille. Helppohan on tietoa ammentaa netin tulvavirrasta, mutta missä ovat omakohtaisten skuuppien metsästäjät, nämä entisen pressin valiot? Markkulalle osui joitakin unenomaisia herkkupaloja. Yleensä hän kehuu olleensa rikospaikalla ennen poliisia.

Missä yhteiskunnan rakenteet ja salaiset pohjavirrat näkyisivät paremmin kuin rikoshistoriassa? Uudempiin talousrikoksiin tai maahanmuuton tuomiin tilanteisiin Markkula ei puutu, hän on puhdasverinen vanhan liiton lehtimies, ansioistaan aiheellisesti palkittu.

Sentään uskaltauduin oopperaan, kun joulupukki kerran oli piletit Marjalle tuonut. Onnistuin olemaan kertaakaan yskimättä! Ehkä osa nautinnosta katosi tähän itsehillintään. Mutta Thais oli kaunis, kuten on kuvattu, vähän prameilevankin korea, kunnes taivaallisen ja maallisen rakkauden tasot solahtavat seesteisempään loppukatharsikseen. Jules Massenet’n musiikista nautti kyllä.

Veronika Dzhioeva oli säkenöivä kurtisaani, joka sitten taivutettiin luostariin, eikä siinä hyvin käynyt vai kävikö. Tommi Hakala oli loistelias Athanael. Oopperan teema: parempi nauttia maallisesta rakkaudesta kuin säästellä naista taivaan iloihin.

Tapasimme väliajalla samasta rapusta balettiveteraanit Aku Ahjolinnan ja Saga Erikssonin. Aku muisteli ohjauksiaan Kouvolassa, ja mekin saatoimme kertoa, että ystävämme Tuula Kunnas on aina ylistänyt Kouvolan korkeatasoista musiikkielämää.

Kaivaudun pehkuihin ja poimin lisää kirjoja viihteekseni. Ulkona on upea talvi. Hitto kun tekisi mieli survaista sukset ulos ja kiitää valkeille hangille. Marja kertoi vaikutelmiaan Helsingin vaikuttavista valojuhlista eilen. Tyydyttävä toipilaan osaan, toistaiseksi.

11.1.2016