Vielä keskiviikkona Villa Karon ystäviä tapaamassa ja kuulemassa ja näkemässä kuvin 15-vuotisjuhlien kulusta, josta siis jättäydyimme ja hyvä olikin. Täällä tapahtui ihan kylliksi.  Juha isännöi ja Pultsi Karila kertoi kokoamastaan näyttelystä, joka käsitteli orjakauppaa – ei ihan vähäinen aihe. Pultsin mielestä näyttelystä tuli ”helvetin hyvä”.

Torstaina oli F. E. Sillanpään Seuran vihonviimeinen tilaisuus – tällä kertaa Helsingissä ja vanhan oopperan eli Aleksanterin teatterin ylälämpiössä. Seppo Pohjola kertoi Sillanpää-oopperan sävellystyöstä siinä määrin syventävästi, että 24-päinen aktivistien joukko innostui todella ja alkoi uskoa hankkeeseen. Sana kiirii eteenpäin. Viljan kanssa säestimme, ajankohtaisuuksia kerroimme. Soinilastakin oli puhetta, siitä myöhemmin.

Kävin päälle Yrjönkadulla äijien hemmotteluillassa – saunottiin ja uitiin kynttilän valossa ja vaimean musiikin säestyksellä. Rentoutti.

Perjantaina viimeiset ponnistukset! Aamupäivällä MTV:n kuvaus Inha-aiheesta Valokuvataiteen museossa. Viritys jo vähän löystynyt, mutta toivottavasti jutusta tuli kohtuullinen. Toimittaja Antti Ojala arvatenkin teki parhaansa, valokuvauksesta ja pyöräilystä puhuttiin. Myöhäiseksi meni, tulee ulos vasta tammikuussa, alustavasti 12.1. aamutv:ssä.

Sieltä Brondalle lounaalle, jonka kustantajan WSOY:n puolesta tarjosi tietokirjallisuuden päällikkö Joni Strandberg. Henrikki Timgren oli valitettavasti sairastunut. Menneitä ja tulevia puheltiin, sitäkin ihmeteltiin, että vasta kaunon puolelle siirryttyäni kirja nousi F-ehdokkaaksi. Nyt yritetään taas vankan tiedon sarakkeella, kunhan pääsen tästä vihdoin työpöydän äärelle. Kiitin hyvin toiminutta kustantajaa, joka on antanut vankkumattoman tuen syksyn melskeissä.

Ja ihan viimeinen vipellys tapahtui Akateemisessa kirjakaupassa, missä seisoin taas jokseenkin tyhjin toimin ”signeeraamassa kirjaa” – ilmaantui sentään yksi ostaja. Samoin kävi esikoispalkitulle Saara Turuselle, jonka kanssa oli hauska jutella aikamme kuluksi. Södikan ihanille tiedottajille Tuuli Leppäselle ja Vilja Perttolalle halaukset, kiitokset ja hyvän joulun toivotukset!

Siinä se sitten olikin, kova syksy, tapahtumarikkain moniin aikoihin. Täysin odottamaton. Hauska elää tämmöinenkin. Sulattelin sitä RSO:n hienoa konserttia Teemalta katsellen ja kuunnellen. Edessä matka Kyröön, syvä rauha ja hiljaisuus, niin hartaasti toivon. Vapaana, kohta, ihan kohta…

18.12.2015