Ihmeellistä soitantaa, ei voi muuta sanoa. Istuin hyvällä paikalla orkesterin takana, sieltä on kiva seurata soittajia ja kapellimestaria, solistikin on riittävän lähellä. Koko Musiikkitalon katsomon kaartuva komeus antaa taustaa ja kuuluvuus on täydellinen.
Ensimmäisen finaalin suosikki taisi olla sama nuori japanilainen Minami Yoshida, jota kuuntelin jo välierässä. Hän soitti Sibeliuksen Viulukonserton kuin riuska enkeli. Itse sävellystä täytyy joka kerta ihastella: mikä tunteiden, tasojen ja mielenmuutosten herkän taidokas yhteisviritys. Saksalainen Friedrike Starkoff soitti sen myös hienosti, ehkä vähän hennommin ja ohuemmin?
Emmanuel Tjeknavorian eläytyy joka hermolla ja vähän poseeraakin soitollaan, armenialainen veri vaatii draamaa ja tuisketta. Mutta temperamenttisesti poika veteli Brahmsia. Entuudesta tuttu villikko Nancy Zhou pisteli puolestaan Tshaikovskia uusiksi suruttoman repäisevään tapaansa. Poistuessa kuului kriittisiä kommentteja, ”mautonta tsaikkaria” ym., mutta osa yleisöstä oli ihan innoissaan. Kisan musta tamma.
Keskustelin vierustoverini kanssa Intoilijasta, jonka hän kertoi lukeneensa. Muistin samassa, että I. K. Inha on ansaitusti viikon mietelausuja radio ykkösessä, Seppo Puttosen valitsema. Tästä huomaamme, että kirjani on tehnyt tehtävänsä, saanut Inhan hienon asiaproosan pitkästä aikaa esiin. Kannatti upottaa hänen matkakerrontaansa romaaniini, tuskin kukaan muuten olisi miestä tullut esiin edes kaivaneeksi. Kun vertaa koulukaveriinsa Sibeliukseen, niin Inhan merkkivuotta on vietetty hyvin hiljaisesti.
Puolilta päivin sattui sellainen yllätys, että Tommi Liimatainen otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Hän olisi halunnut pyytää kasvotusten meiltä kummaltakin anteeksi käytöstään lauantain kirkkokonsertissa. Meille riitti kuitenkin asiallinen puhelinkeskustelu, ja niinpä hyväksyimme mielihyvin anteeksipyynnön, jota emme osanneet odottaa. Liimatainen selitti reilusti motiivejaan ja pahoitteli vilpittömän tuntuisesti menettelyään.
Osansa vaikutti ehkä Marjan sovitteleva lausunto Iltalehdessä, samoin Ilta-Sanomiin todistuksensa kertoneet ystävälliset silminnäkijät. Liimataisen väitteet ”meuhkaamisestani” kumoutuivat. Kirkko kuitenkin jatkaa asian selvittelyä tuomirovastin johdolla, jonka vastuulla seurakunnan kirkot ovat. Oikeustieteen professori emeritus neuvoi jo perustuslain pykälän, johon olisi voitu nojata mahdollisessa tutkintapyynnössä, mutta eipä nyt kannattanut tehdä kärpäsestä härkästä. Aiheetta enempään.
1.12.2015