Olihan Kirsti Mäkisen päivä ja samalla koko perheensä. Kirstin koulumuistelmat Pulpetin henki julkistettiin Otavan kirjakaupassa, paikalla ystävien sankka kaarti. Kirstin tytär Kaarina oli laatinut kirjan kannen, toinen tytär Kati julkisti samalla uuden Aapisen ja päälle päätteeksi Kirstin poika Kaarle esitteli suunnittelemansa uuden pelkistetyn työpisteen (pulpetin). Onkohan toista tällaista kouluperhettä?
Tilaisuuden keskusteluista jäi mieleen opettajan asema oppilaittensa elämänikäisenä vaikuttajana. Erityisesti äidinkielen opettaja pääsee lähelle oppilaitten sisintä olemusta ja kehittyvää maailmankuvaa. Itsekin aioin alun perin suomen opettajaksi, mutta elämä johdatti muihin hommiin. En olisi varmaan ollut Kirstin veroinen tarmonpesä, mutta perässä olisin pinnistellyt minäkin.
Riitta Uosukainen piti eloisan palopuheen opettajan kutsumuksesta ja vapauksista, joita opetussuunnitelmat eivät ole sitoneet. Muistelijoita oli monia, äänessä ainakin Liisa Horelli, Matti Sinko, Erkki Sinkko ja Juhana Vartiainen. Marja sanoi ottavansa Kirstin kirjan matkalukemiseksi, kun pian lennähdämme Kroatian rannikolle.
Kirsti on paljon muutakin kuin opettaja, hän on palkittu tietokirjailija ja ahkera puhuja, viimeksi piti loistavan puheen syntymäpäivilläni. Kirstiä saan kiittää tai syyttää joistain manöövereistä omalla kohdallani, vaikkei hän minua koskaan opettanut. (Opettajamme Urho Johansson esiintyy kyllä kirjassa.) Hän junaili minut aikanaan Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelmajohtajaksi, ja nyt yhdeksänvuotinen periodi alkaa pikkuhiljaa täyttyä.
Niissä merkeissä istuimme iltaa taas Kuussa (ravintola Töölössä) tarkastellen kuluneen kesän päiviä ja niistä tulleita palautteita. Kaikki oli voittopuolisesti hyvinkin myönteistä, vain ikuinen murheenkryyni, ruokatarjoilu teltassa, kiikasti pahemmin kuin ennen. Siihen on saatava korjaus, puhisi Johanna. Hän näkyy päivittäneen istuntomme tunnelman Facebookiin aivan oikein: harvinaisen hauska ja lämminhenkinen, myös tuloksellinen ohjelmavaliokunnan kokous!
Kuu on noussut suureen suosioon, nytkin se oli täynnä näin arki-iltana. Sijainti suurten hotellien ja oopperan vieressä on auttanut kaiketi asiaa. Errityisesti voi suositella keittiön paistettua maksaa: aivan suussa sulavaa, meinasi mennä kieli mukana.
Sitten pakkailemaan ja matkaan, Mika Waltarin hengessä. Kuulumisiin vähän myöhemmin.
22.9.2015