Katsomossa vasemmalla Jarmo ja Ulla Puntalo, oikealla Leena-Maija ja Jarmo Lindqvist.
Myllykolu oli kerrankin tupaten täynnä ja sääkin loistava. Tällaista onnea ei suotu näytelmäesityksille, ikävä kyllä. Nyt olivatkin asialla oopperan tähdet, Jyrki Anttila ja Jaakko Ryhänen sekä säestäjänä ja juontajana Seppo Hovi.
Leijonat ympäri maakuntaa rynnistivät hyväntekeväisyyttä harjoittamaan, vanhuksia ulkoiluttamaan ja hankkeita rahoittamaan. Varsin kannatettavaa.
Istuimme siellä mekin hyvässä seurassa. Lääkäri Jarmo Puntalon ansioksi on luettava kaiketi se, että Jaakko Ryhänen taas laulaa. Kolme vuotta sitten Puntalo havaitsi samassa paikassa konsertin jälkeen Ryhäsen sinertävistä huulista ja nilkoista, että jokin oli vialla. Myllykolusta mies kiidätettiin suoraan sairaalaan. Arvio oli, että laulut on laulettu. Mutta siellähän Jaska taas lauloi täysillä bravuuriohjelmistoaan.
Sankaritenori Jyrki Anttila oli niinikään erinomaisessa vedossa operettisävelmineen, ja Seppo Hovilla riittää hauskoja tarinoita laulujen lomaan. Hyvä konsepti, taatusti viihdyttävä ja nautittava.
Ei jäänyt paljon luppoaikaa, kun oli riennettävä hautausmaalle ja mietittävä sopivaa kerrottavaa teemasta Hämeenkyrön vahvat naiset. Valikoimaa riittää, mutta loivensin teeman koskettemaan yleensä täkäläisiä naiskohtaloita, vahvempia ja heikompia.
Ihmeen paljon, toistasataa kuulijaa kertyi taas hautakierrokselle. Joukossa erottui monia tuttuja, niin Aamulehden päätoimittajaa kuin tähtipakinoitsijaakin. Tämä oli kohdallani toinen kerta, menestys näytti jopa kohenevan. Yllättävän monet tuntemani naiset lepäävät jo kivien alla, ja heistä riitti kerrottavaa. Sillanpääläisiä typpejä nytkin etupäässä esittelin, vaikka sitä teemaa aloittelin jo silloin toissasuvena. Kohtaloita on monenlaisia, muiden muassa se Siljan esikuva, Silja Ihantola, josta olen kirjoittanut elämäkerrassani. Mikä lie tämän keuhkotautiin kuolleen ompelijattaren kohdalla lopullinen totuus?
Hienoa oli sekin, että paikallinen kiviveistämö ehti kunnostaa Haaviston Huldan hautakiven, joka oli kaatunut ja kulunut tunnistamattomaksi. Nyt se komeilee paikallaan uutuuden siistinä. Hulda vasta persoonallisuus oli, Sillanpään Eemelin hartain ja uskollisin tukija, hänen serkkunsa ja minun isoäitini Mäkelän Suoman sisar ja siis minun isotätini. Pelkästään hänestä olisin voinut tunnin juttuni pitää.
Muistetaan vieläkin näillä kylillä, kuinka Hulda, työväenliikkeen nainen, raittiuden, terveyden ja naisvoimistelun tulinen harrastaja, kulki talosta taloon kauppaamassa Terveydenhoitolehden vuosikertaa. Hän aloitti myyntipuheen ytimekkäästi: ”Kaikki sivistyneet ihmiset ovat tämän tilanneet.” Olihan vaikea kieltäytyä tilaamasta.
Oli tuoreempiakin muisteltavia, vaikkapa Aamu Nyström, toinen tulisielu, jonka kuolemasta on vasta toista vuotta kulunut. Hänen vaalimansa Soinila on kaupan, mutta ei ole vielä tärpännyt eikä ihme, syistä jotka eivät nyt tähän mahdu. Koko Nyströmin persoonallinen sukukunta on auennut minulle uudella tavalla, kun olen sitä Inhan elämäntaivalta kuvaillut. Siinä Soinila on yksi näyttämö, sekä onnellinen että syvästi traaginen.
Tulipa taas kierrettyä. Tapahtumien yöhön emme sen suuremmin sukeltaneet. Savusauna näet saatiin lämpimäksi, kun Marjan vävykandidaatti pantiin asialle. Kelpasi leppeässä loppusuven illassa näiden rientojen päälle löylytellä ja lämpöisessä vedessä uiskennella. Sunnuntaina luvassa täysin vapaa päivä!
16.8.2015