Kävin Helsingissä ja heitin Inhan sisään kustantajalle. Valpas toimittaja ryhtyy tulostamaan ja lunttaa tutkimaan. Mitähän sieltä löytyy?

Tuttu huikaisu mahan pohjassa. Mitä nyt tällä vapaudella tekisin? Kun pitkä työ äkkiä kirpoaa harteilta, tulee tyhjä ja avuton olo. Ei osaa tarttua mihinkään.

Huomasin yhden tilaisuuden ja lähdin ratikalla Kallioon. Siellä julkistettiin kirjastossa Anja Snellmanin uusin teos, Antautuminen. Psykoterapeutiksi opiskellut Anja oli löytänyt luonnetyypin HSP, Highly Sensitive Personality. Siis tällainen erityisherkkä ylireagoitsija, juuri kuten minä. Anjalla oli omakohtaisia esimerkkejä, tutkii kirjassaan lapsuuttaan tämän uuden tiedon valossa ja aikoopa tutkia vielä ex-miehensä isää Pentti Saarikoskea samasta kulmasta. Luettavien kirjojen listaan.

Sattumoisin tulin puhuneeksi samantapaisista oireista Eevan toimittajalle Eija Huusarille, ja tällä viikolla lehti sitten komeana levähtikin käsiin. Aivan selvä HSP on siinäkin asialla. Aina sitä oppii lisää, ainakin nimityksiä, vaikka asiat ja oireet olivat hyvinkin tuttuja. Kirjastossa oli aula täynnä kiinnostunutta kuulijakuntaa, keskustelu jatkui vielä kun runsaan tunnin päästä poistuin kadulle ja aurinkoon.

Into Konrad Inha, jonka vaiheita olen seurannut ja elämäänsä elänyt koko tämän vuoden, oli myös selvä HSP. Hän jos kukaan! Tulette lukemaan  ihmeellisistä seikkailuistaan syksymmällä.

Kun siinä helteisenä päivänä Helsingissä toikkaroin, tulin hypänneeksi Kauppatorilta Suomenlinnan lauttaan ja huristaneeksi sikäläiseen kesäteatteriin, joka on taas herätetty henkiin. Ryhmäteatteri antoi jäntevän klassikon, de Laclosin Valheita ja viettelyksiä – tosin suoremmalla ja huonommalla nimellä Valheet ja viettelijät.

Kyllä sitä katseli lämpöisessä kesäillassa. Antti Virmavirta oli oikein hyvä pääroolissa, kokeiluihinsa viimein luhistuvana viettelijänä. Eroottisesti latautunut, kyyninen komedia kestää aikaa, ehkä paremminkin kuin Tampereen Teatterikesässä näkemäni brittijuttu Sister, jossa kaksi alastonta sisarusta tilitti suhdettaan seksityöhön ja sukupuoleensa yleensä. Alastomuuden vapauttava vaikutus tuli siinä kauniisti esiin, mutta draama jäi melko kevyeksi. Minkähän takia se oli kutsuttu Teatterikesään?

Paluu Hämeenkyröön, edelleen leijuva vähän outo olo. Ajoin Komediateatteriin tapaamaan kaima Raipiaa, vilkaisin samalla junttikomediaa Tankki täyteen, ekan puoliskon. Malliesimerkki siitä, kuinka varmat keinot naurattavat ja täyttävät katsomon. Ei sen yksinkertaisempaa huumoria juuri voi olla, ja täydestä menee!

Illalla puutarhajuhlat Sirpan ja Arin 30-vuotishääpäivän kunniaksi Vesajärventiellä. Sirpa yllätti puolison, toi hänet liina silmillä kotipihaan, joka olikin täynnä hurraavia vieraita. Tehtäväni oli pitää puhe hääparille, Marjalla järjestää kaikille hauska seuraleikki. Rusettiluistelun nostalgisella idealla meidät usutettiin tutustumaan uuteen partneriin ja keksimään kolme yhdistävää tekijää. Puheessani ällistelin juhlijoiden pitkää liittoa; minä olen kolmella avioliitolla saanut hädin tuskin samat vuosikymmenet kokoon. Kaiketi onnistuimme kohtalaisesti, juhlaväki ainakin lämpeni innokkaasti seurustelemaan. Maittavaa ruokaa nyyttikesteinä, viinin lisäksi sahtia, hyvä!

Olihan vilkas lauantai tämäkin. Tyhjyys täyttyy, uudesta työstäkin tuli sovituksi kaiman kanssa.

8.8.2015