Asiallisesti nautittiin hääpäivän lounas Sarvessa ja saunottiin Törmällä. Bestman Artsi ja kaaso Saara todistamassa taas. Tuulee, vettä putoaa. Samanlaista uhkasi olla häissäkin kahdeksan vuotta sitten, mutta iltapäiväksi ihmeen kautta selkeni.

Tällaisia tässä muistellaan, kun kesä vitkalleen etenee. Myllykolussa näyteltiin läpi näytännön kestävässä sateessa. Koettelee luonnetta. Mutta yleisö on ihanaa, puolensataa katsojaa saapui urheasti katsomoon. Esitys pysyi hyvässä vireessä.

Alisa oli yksi urhoollisista, hänellä on asennetta. Vietettyään omaehtoista Hämeenkyrö-päivää hän päätti katsoa näytelmän tuli mitä tuli. Hyvin kesti hänkin. Hitto me ollaan ihmeellistä teatterikansaa.

Nyt ei ole paljon kerrottavaa. Miten juttua jatkaisi. Voisi tehdä kuin Pitko: kierrättäisi vanhoja vitsejä. Eilen hän kierrätti jo vanhaa Amerikan pakinaansakin. Tapa voisi olla kannatettava, toistaahan Ylekin vanhoja ohjelmiaan.

Pääsen taas kiinni Inhaan. Loppurynnistys alkaa. Sitä ainakin sää suosii. Huippukohta on tietysti Inhan ja Aino Kallaksen rakkaustarina. Sen kaikki tietävät, jolleivät Inhasta muuta tietäisikään. Missä on kuuluisa koru, jonka Inha lahjoitti Ainolle? Sitä kyseli Jukka Kukkonenkin täällä käydessään. Ehkä se vielä löytyy.

Marja esitteli Museossa sukulaisensa Usko Nyströmin maalauksia. Sai ostaakin yhden kauniin työn: ”Tie Törmälle”. Nyt hän penkoo Soinilan muistoja Aamun jäämistöstä. Niistäkin voisi nousta yhtä ja toista kerrottavaa.

Juuri nyt, torstaiaamuna, ikkunan takana kirkastuu. Jospa saataisiin illaksi kuivahtava esitys. Sitä toivoessa kirjoitustöitä jatkamaan.

9.7.2015