Käki kukkuu hurjana joka Herran aamu, kun postimatkalla kuuden aikaan veikkailemme Taunon kanssa hallituksen suuntaviivoja. Sipilä on vaan kova kaveri. Pitkokin antaa tunnustusta Aamulehden pakinassa, tosin odottaa jo puukotusta lähipiiristä. Pilkan terä näyttää pehmenneen silkasta alkusuven kauneudesta, hyvä Matti!

Tuula Uusi-Hallilasta komia sivullinen Hesarissa. Se juttu tiesi aiheensa. Tuula on esikuvallinen äikän opettaja, panee oppilaat lukemaan kirjoja ja varmaan muutakin. Näin syntyy älliä ja eximioita, elämänoppia laajemminkin. Vaativa ja viisas opettaja osaa innostaa. Muistan kun Kirsti esitteli seuraajansa, tämän SYK:n vasta nimitetyn opettajan minulle SKS:n pihajuhlissa pari vuosikymmentä sitten: heti oli tiedossa, että uusi komeetta on saapunut Pohjanmaalta Helsinkiin.

Tuulan oppilaat valtaavat palkintosijoja myös Suomalaisen Klubin kirjoituskilpailussa vuosittain. Kisa on menossa, pankaahan tulemaan taas parhaita esseitä ympäri maan.

Herkkä tuomenoksa tuoksuu pullossa ikkunalaudalla, kun tässä kirjoittelen. Enää neljä tuntia, sitten on hallitusohjelma selvillä. Ja alkaa niin maan perusteellinen paukutus jokaisesta säästöstä ja leikkauksesta. Maahan palannut Tarja Halonen sanoi äskettäin toivovansa sydämestään, että hallituksesta tulee parempi kuin ennakkomaineensa.  Mikä ihmeen ennakkomaine? Ja miten hallitus sitten on hyvä tai huono?

Jos hallitus tekee ihmisiä miellyttäviä mutta tässä tilanteessa tehottomia päätöksiä, se on varmaankin sosiaalisesti ajattelevien mielestä hyvä hallitus. Jos taas hallitus tekee rankkoja mutta tehokkaita, kaikkia kirpaisevia päätöksiä, se on kärsimään joutuvien mielestä huono hallitus. Eikö niin?

Mauno Koivisto jo totesi puoli vuosisataa sitten, että politiikka on aina väärää jostakin näkökulmasta katsottuna. Ei voi tehdä kaikkia miellyttäviä päätöksiä, ei varsinkaan tässä tilanteessa. Kohta alkaa valtava parku maan laidalta toiselle.

No siinä he nyt olivat. Sopuisilta ja hyväntuulisilta näyttivät. Kavereilla on poikamainen tunnelma, ei ole kukaan kireä nainen häiritsemässä… Kaikki tiedämme, kuinka kivaa ja rentoa on poikaporukassa, saunoakin voidaan vapaammin, ei mene tukka eikä meikit sekaisin. (Mikä moka, peruutan äkkiä.)

Totta puhuen hallitusohjelma on odotetun tiukka ja ministeripaikatkin perusteltuja. Soinihan alun perin halusi ulkoministeriksi ja pääsee jyräämään Kreikka-pakettia tosissaan. Stubbista saamme vielä jäntevän, idearikkaan ja iloisen rahainvartijan. Alex on miehistynyt ja terästynyt silmissä. Kyllä nämä Suomen nostavat jos ketkä, tahdon lujasti uskoa kavereihin ja heidän joukkoihinsa.

Intohimo on hallituksen tunnussana! Erinomaista, samasta teemasta jatketaan kuukauden päästä Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä. Intohimot leiskuvat ilmassa, se lupaa hyvää joka tasolla.

Muita ministerinimityksiä saamme vielä odotella. Eivät nekään ihan niin mene kuin toimittajat ovat toitottaneet. 14 tuolia odottaa avokonttorissa. Mihin lopulta tarvitaan politiikan kommentaattoreita? Eikö kansalainen pysty itse tekemään päätelmiä omasta kulmastaan. Nytkin Riikka Uosukainen vain selosti uudestaan sen, minkä olimme jo kuulleet ja nähneet. Turha on myös simultaanitulkata tuttuja kieliä, kun samat asiat vain toistuvat. Mutta antoisa lähetys joka tapauksessa, näin meitä pian ruvetaan hallitsemaan.

27.5.2015