Kianto-rapsodian säveltäjä Risto Vähäsarja sai apurahan uuteen sävelteokseen, jakajina Kulttuurirahaston puolesta Antti Toivanen ja Teija Ravelin.

Juhlapuhujana kelpaa sikäli, että saa hyvän kohtelun ja riittämiin kiitoksia. Lennähdin Pirkkalasta Helsingin kautta Kajaaniin, mistä Kainuun Etu -firman toimitusjohtaja Antti Toivanen nouti minut Sotkamoon. Siellä piti paukuteltaman puhe Kainuun kulttuurirahaston vuosijuhlassa.

Majoituin hotelli Vuokattiin uhanalaisen Nuasjärven rannalle. Talvivaaran vedet siihen pian lillittelevät? Katinkulta on remontissa, ja Hotelli Vuokattikin olisi ollut kiinni, ellei Sotkamon Jymy olisi varannut sitä pelikauden avausjuhlaan. Siinä meni yksi professorikin sivussa. Jymyn puheenjohtaja Juha Tanskanen tarjosi konjakin ja kertoili seuran hyvistä yhteiskuntasuhteista. Kova ryminä jatkui kauas aamuyöhön, voitonvarmaa porukkaa.

Juhlassa Vuokatin Urheilutalossa paljastettiin Mayumi Niiranen-Hisatomin aulan seinille levittäytynyt monitasoinen taideteos. Iloinen tyttö oli Mayumi, istuin hänen vieressään juhlasalissa. Puheeni meni ilman ihmeempiä kompastuksia, koska sitä kovin kehuttiinkin. ”Se oli kuin tikku silmään, napakymppi.” Kainuussa ollaan hereämpä antamaan palautetta kuin Pirkanmaalla. Yritän liittää puheen jonkun linkin taakse, vaikka ei se nyt tekstinä sen kummempi ole. Tarkoitus oli käsitellä vähän uudelta kannalta tätä kuplan ja muun Suomen välistä keskustelun rähäkkää, joka vaalien tuloksesta syntyi.

Nyt sain kuulla ja nähdä myös sen Ilmari Kianto -seuran esittämän draamakonsertin osan Rämsänrannan runoruhtinas, joka kokonaisuudessaan vieraili keväällä Savoy-teatterissa ja jäi silloin käymättä. Rapsakkaa menoa Ikin vaiheista ja runoista, Vexi Salmi oli lisää säkeitä kirjoitellut. Martti Niskanen oli repäisevä korpikirjailija, Juha Vähäsarja ilmetty Kekkosen näköinen mies. Risto Vähäsarjan sävellyksistä jäi mieleen uudesti sovitettu Nälkämaan laulu oikeilla sanoilla: ”Miekkaa jos tarvis – tartutaan vaan!”

Apurahoja jaettiin 194 000 euron edestä. Eräs kärkihanke oli Routa-tanssiyhdistyksen Pilluralli (14 000 euroa), epäilemättä kiinnostava ja kannatettava esityskokonaisuus. Oli monia muitakin innovatiivisia taidetempauksia, jotka saivat tukea. Kainuunpa mainetta mainivat nuo. Liikunnan tutkija Vesa Linnamo sai Elias Lönnrot -mitalin (hei sellainen on minullakin).

Juhlailtapalan olivat kehittäneet kätevästi valmiiksi päreille, mistä sitä oli helppo haukata. Monen sotkamolaisen kanssa pääsin puheisiin, vaikka vanhoja tuttuja ei näkynyt, ei huovislaisia eikä edes Raija-Liisa Kiantoa. Yllättävän moni muisti puheeni Suomussalmen juhlassa kymmenen vuotta sitten. Minäkin muistan, Jorma Hynnisen kanssa mentiin samassa koneessa. Mikäpäs Kainuussa on käydessä.

Samaan aikaan kun Urheilutalossa rahoja jaeltiin, Helsingissä julkistettiin hallituspohja, Britanniassa äänestettiin ja Suomi hakkasi Slovenian lätkässä. Tapahtumarikas ilta. Porvarihallitus alkaa mäiskiä taloutta kuntoon ilman demarien vastahankaa ja ruotsalaisriipusta. Sipilä etenee kellontarkkuudella sivuilleen vilkuilematta. Kun vetää eteenpäin oikein suoraviivaisesti, toimittajat epäilevät tosi peluriksi. Salaliittoteorioita rakennellaan täyttä päätä, muutenhan kommentit kuivuvat. Sipilästä: kun ei juonittele, niin silloin vasta juonikas mies onkin.

Ennen nukahtamista vilkaisin tahattoman komiikan huipentumaa: suomalais-venäläistä sekoilua Tulitikkuja lainaamassa. Kauko Helovirran poliisihahmo oli parasta, Ritva Valkamakin piti pintansa, mutta venäläiset jälkidubattuina Ihalaisena ja Vatasena vasta ylivetoja!

Kainuussa kaikki hyvin. Toivasen mukaan siellä ollaan vahvasti Eurooppaan orientoituneita, englanniksi väännetään jo kaikki kokoukset tai ainakin melkein. Kainuhun kansa, ah arpasi lyö! Missä on ryhtisi, kunniatyö? No sehän on tietysti yhteisprojekteja rakentelevissa neuvottelupöydissä ja fläppitauluilla, vaikka ei sitä Iki-Kianto olisi ikinä aavistanut.

Luin muuten luppotuokioina I. K. Inhan vanhoja kuvauksia Vuokatin ihmeellisestä luonnosta. Voi pojat, on sanottava: vähiinpä on se luonto siellä käynyt. Tilalla hotellia, majaa, mökkiä, laskettelurinnettä, asfalttitietä ja teräsaitaa, massiivinen kylpylä vastarannalla siintelee. Mutta ihmisen on elettävä. Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan!

Kuinka vastasikaan Juha Tanskanen kriitikko ja pesisfani Seppo Heikinheimolle, joka valitti musiikkimölystä Jymyn matseissa: ”Minkä minä trendeille mahdan?”

9.5.2015