Semmoinen tunne olikin, että kyllä siitä joskus vielä kopio löytyy, siitä Teuvo Tulion ohjaamasta ensimmäisestä Nuorena nukkuneesta vuodelta 1937. Näihin saakka on uskottu kaikkien kopioiden tuhoutuneen Adams-Filmin tulipalossa 1959.

Nyt löytyikin kolmas kela Ranskan filmiarkistosta. Suurella vaivalla se saatiin neuvotelluksi Suomen Kaviin ja täällä kopioiduksi. Aika pahoin filmi on vahingoittunut, mutta kyllä siitä selvän sai. Jonkun verran sitä on jouduttu huolella restauroimaan, mutta kelan loppuosa on auttamatta pilalla.

Tämähän täytyi rientää katsomaan, kun olen alkuteoksesta jopa väitellyt. Turun suomalaisen elokuvan festareilla oli ensimmäinen julkinen esitys, niinpä järjestin asiaa Turkuun. Logomon katsomo tuli täyteen, ja arkiston edustaja esitteli löydöksen asiallisesti. Jännää oli, kun se hurahti käyntiin.

Olinhan kuullut ja lukenut elokuvasta melko tuomitsevia kommentteja. Kollega Sillanpään tuntijana, professori Aarne Laurila, on sen aikanaan Projektiossa (1961) suorastaan vihaisesti haukkunut. Laurilaa harmitti erityisesti romaanin miljöön, semminkin Rantoon huvilan muuntaminen herrastyyliseksi linnaksi ja muukin hienostelu. Tarinaa oli muuteltu, alkuosa jätetty kokonaan pois, samoin kansalaissodan jaksot. ”Ei riittänyt juonen mullertaminen, vaan vastenmielisintä oli alituinen kaunistelu ja valehtelu.”

No näillä evästyksillä tätä katkelmaa katsomaan! Olihan se liikuttava kuvaus Siljan saapumisesta uljaaseen Rantooseeen. Regina Linnanheimo ilmehtii suurilla silmillään syvää hämmennystä kaiken loiston edessä. Muut näyttelijät ovat vielä seipään nielleempiä, niin Sofia (Elli Ylimaa) kuin itse professori (salanimi Kaarlo Veres) piippuineen ja jäykkine repliikkeineen. Armasta esitti sorea Otso Pera (sekin salanimi), joka löytyi tarjoilijan hommista Kulosaaren Casinolta. Hänen replikointinsa oli kuulemma niin heikkoa, että se poistettiin lähes kokonaan filmistä ja näytettiin vain ihastuneita ilmeitä, kun Silja ilmaantuu näköpiiriin. Hieman maanläheistä tuntua tuo vain Honkkeli (Kaarlo Angerkoski) kyökissä pistäytyessään.

Mutta tunnetta ja herkkyyttä, katseita ja kuvallisia symboleja riittää… Elokuva on näiltä osin filmattu ehkä Tuusulassa jossain kartanossa (joka lie hävinnyt), laivan saapuminen  ties missä sisävesillä. Hämeenkyrön maisemista, oikeasta Rantoon huvilasta (Saavutuksesta) saati Sofian mökistä (Mäkelästä) ei näy aitouden vivahdustakaan. 30-luvun tapaan kaikki tahdottiin kuvata todellisuutta hienommaksi. Teennäisen romantiikan ja yltäkylläisen tunteen elokuva tästä tuli. Parasta on paikoin Erik Blombergin hieno luonnonläheinen kuvaus.  Jotain hyvin koskettavaa tässä kaiken kaikkiaan on, varsinkin kun tunnen taustan ja henkilöiden esikuvat.

Voin hyvin kuvitella, kuinka muhkeinta aikaansa viettävä Sillanpää on myhäillyt ensi-illan aitiossaan. Että kas vain kuinka ovat muodostelleet tarinaa, mutta mikäs siinä, kaunis tyttöhän se Silja on, luontokuvia piisaa  ja kansanlaulut kovasti korvaan tarttuvia, antaa mennä vaan…

Teuvo Tuliolla on tunnetusti ystävänsä ja ihailijansa. Ohjaajaa enemmän on nytkin muistettu kuin kirjallista alkuteosta. Kaarle Stewen kertoi valaisevasti Tulion ja Regina Linnanheimon ystävyydestä Kultakuumeen ohjelmassa menneellä viikolla. Kalle muisteli äsken puhelimessa, että Sillanpää esiintyi itsekin jossakin joukkokohtauksessa (samaan tapaan kuin Tapiovaaran Miehen tiessä), joten hauska olisi nähdä joskus nekin otokset.  

Katsoin elokuvan toiseen kertaan täällä Orionissa Marjan kanssa. Täällä esittelyksi riitti lyhyt dokumentti löydön tallentamisesta. Heidi Krohn oli tullut jännittyneenä katsomaan edeltäjänsä roolityötä ja muisteli, kuinka häntä paheksuttiin tummana ”mustalaistyttönä” Siljan osassa – olisi haluttu perinteinen vaalea Suomi-neito, Hämeen valkotukka. Romaania tarkoin lukemalla Heidi on silti lähempänä Siljan  tyyppiä kuin Regina – ja aidompi tietysti monin tavoin Jack Witikan elokuvassa 1956. 

Kahteen kertaan on romaani siis filmattu, muut kertaalleen paitsi Hurskas kurjuus,  joka on vieläkin filmaamatta. Tulion elokuvasta muuten poistettiin kaksi kohtausta ensi-illan jälkeen (!) – yksi heinäladossa lemmiskely ja toinen Nukarin isännän tirkistely, kun Silja peseytyy saunassa. Liika rohkeata siihen aikaan. Onkohan ne mukana Ranskan versiossa?

Joka tapauksessa fransmannien sopii etsiä esiin vielä ne neljä muuta kelaa, että elokuva voidaan palautella muotoonsa kokonaisena. Hakekaa vaan sieltä kellareistanne, tottahan muitakin on ollut, mitä ne siellä yhdellä kelalla olisivat tehneet?

Näin saatiin aikaa kulumaan vaalituloksia odotellessa. Äänestämässä jo käytiin arvokkaasti Elias-koulussa (ent. Tehtaanpuiston yhteiskoulussa) tuossa vastapäätä. Siellähän oli jonoa kello kymmeneltä. Kansa on siis liikkeellä. Nyt alkaa jo kihelmöidä, vielä kolme tuntia, ja sitten alkaa tuloksia paukkua ruudulle… Kohtalon hetket koittavat, kenelle kellot lyövät..?   

19.4. 2015