Viikonloppu alkoi perjantaina Turussa. Alman kirjoittama ja ohjaama Paleleva elefantti oli miellyttävä tapaus Tehdas Teatterissa Auran rannalla. Tytär on kehittynyt tarinan kertojana. Hänen kekkaamansa idea tositapauksesta vuoden 1255 Lontoosta, ensimmäisestä Eurooppaan tuodusta norsusta tarjosi hyvän lähtökohdan. Sanomaakin löytyi, eläinten puolella lujasti oltiin.
Ihailin nukkien valmistajan Laura Hallantien luomuksia. Itse elefantti oli hämmästyttävän aidon oloinen pienoismalli. Tässä nukkien liikuttajat olivat piilossa, oltiin lähellä sitä perinteistä nukketeatteria, joka minunkin ikäpolvelle tuli tutuksi. Ihmeen taitavasti he nukkeja liikuttivat. Lontoon kuninkaanlinnan lavasti Roman Chauzov. Meitä oli täpötäydessä katsomossa kova kannattajajoukkue, Aino ystävineen ja entinen oppilaani draamalta, Janne Junttila. Toivottava menestystä suuritöiselle ja täyspitkälle produktiolle.
Kuin tilauksesta on juuri tullut raporttia norsujen huolestuttavasta vähenemisestä Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa. Salametsästäjät riehuvat holtittomasti. Joka tunti metsästetään salaa kaksi norsua. Jos nyt jotakin oikein sopii vastustaa ja halveksia, niin sitten tällaista toimintaa. Eikä majesteetillisen murheinen norsu jossain kylmän pohjolan eläintarhassakaan ole mikään ilahduttava näky. Taitavat palella edelleen.
Kyröön palatessani olikin jo täysi kevät lintuineen ja lauluineen ja kimmeltävine järvenselkineen. Innostuin lämmittämään ensimmäisen kerran savusaunaa. Kaksi valkeaa joutsenta tervehti juhlavilla toräytyksillä sytytystä. Kohta ensimmäinen kurki ilmaantui kaartelemaan järven ylle riemukkaasti rääkäisten. Siitä alkoi uusi kausi elämässä.
Poikani Vilho saapui saunakaveriksi kertoilemaan kuulumisia Lordin Euroopan kiertueelta, missä heilui mukana roudarina ja vararumpalina. Kohokohta oli Euroviisujen 60-vuotisgaala Lontoossa, jota saivat seurailla lähinnä takahuoneesta ja lavasteista, mutta vaikuttavaa suuren maailman tyyliä oli nähtävillä. Lähetys gaalasta tuli ykköseltä samana iltana, tallensin varmuuden vuoksi, vaikka poika sanoi ettei häntä siellä näy. Huomasimme kierrelleemme samoilla kujilla Montmartrella muutaman viikon välein.
Saunan nautinto tuntuu aina uudelta, aina ensimmäiseltä kerralta. Kuumensimme makkarat ja kiskoimme kylmää olutta ilta-auringon vaalean kellervässä kevätlämmössä. Elämä oli kaikin puolin kohdallaan. Nyt vain poika järjestämään taas elämäänsä kuntoon parin kuukauden kiertue-elämän jälkeen. Annoin hyviä ohjeita, jotka hän tyynen kohteliaasti pyrkii ohittamaan.
Toivottuja tapauksia maaseudun rauhassa. Vaalitkin tuppasivat unohtumaan. Pressiklubi aina putoaa tasostaan, kun Stiller puuttuu. Nytkin vieraat jauhoivat samoja truismeja epäkiinnostavista vaaleista. Mutta kun he toivovat puolueilta konkretiaa, mitä he itse asiassa toivovat? Kun kuuntelin Juha Sipilän haastattelua samalla viikolla, ihmettelin suorastaan hänen täsmällisiä faktojaan maakuntamallisesta soteuudistuksesta, esimerkkinä joku konkreettinen juttu Pudasjärveltä. Mutta sekö Helsingin toimittajia kiinnostaisi. On niin paljon helpompaa syyttää ympäripyöreydestä, kun ei vaivaudu perehtymään itse asioihin.
Eikö sanomalehti muka aktivoi? Kun luin sunnuntaiaamuna Jukka Petäjän selostuksen John Updiken elämäkerrasta Hesarista, innostuin sen verran, että aloin selata hyllyäni onko meillä mitään Updikea. Löytyihän oikeasta ylänurkasta amerikkalaisten rivistä oikealta paikaltaan Dalton Trumbon ja Robert Penn Warrenin välistä Autokauppiaan unelma, Jukka Kemppisen suomennos alkuteoksesta Rabbit is Rich (1981, 1983). Siellä se on kyyhöttänyt kaikessa rauhassa, lukematta ja koskematta.
Miten kerääntyykin kirjoja, jotka unohtuvat omaan oloonsa. Aina ne joskus pomppaavat esiin. Tämäkin olisi kannattanut lukea heti tuoreena 80-luvulla Jimmy Carterin kaudella, johon romaanissa on paljon ajankohtaisia viittauksia. Nyt siinä on tiettyä patinaa, mutta ehdottoman elävää kerrontaa. Tuli heti luetuksi ensimmäinen osa, 120 sivua. Autoista ja silloisesta bensiinipulasta on asiantuntevaa tietoa yllin kyllin. Seksin kuvauksen vaikeassa taidossa Updike on hyvinkin ahkera ja etevä, kuten Petäjä muistutti, jonkun David Foster Wallacen mukaan suorastaan ”peniksen muodon ottanut referenssisanakirja”. Huvittavan uutterasti hän noukkii arkisten miesten eroottiset assosiaatiot tilanteessa kuin tilanteessa. Siis hyvinkin kiusoittelevaa luettava yksinäisenä sunnuntaina, kun Marja jäi lastenviihdyttäjäksi Turkuun.
Ja olihan sekin vielä tarkistettava, että Waltteri pääsi suvereenisti jatkoot tähtien kisassa. Mieleen jäi miespuolisen tuomarin kommentti: ihmeen paljon hän näkee vaivaa asiassa, josta ei ole hänen varsinaisen uransa kannalta mitään hyötyä. Tunnettavuus kuitenkin lisääntyy, jonkun hyödyn siitäkin voi vielä leikata. Onnea vaan jatkossakin.
Sunnuntaina 12.4.2015
PS Kauheaa kolinaa kuului äkkiä keittiöstä. Laskeuduin vähän peloissani alakertaan. Siellä musta naakka takoi raivokkaasti nokkaansa ikkunalasiin. Pudonnut ilmeisesti pesäpuuhissa savupiipun päältä hormiin ja joutunut paniikkiin. Lensi onneksi heti ulos, kun avasin oven. Kevätmielinen lintupirulainen!