Vaalirauhaiseloa

Maaliskuu 2015 017

Agricolan kunniaksi nostin lipun salkoon Viehätyksessä. Hienoa kieltämmekin kannattaa kunnioittaa. En tunne yhtään kieltä näinkään hyvin.

Risto Uimonen oli ilman muuta oikeassa radiokolumnissaan. Vaaleissa kohkataan nyt niin paljon eri välineissä, että toistoihin tukehtuminen uhkaa. Aikaa sitten olen sulkenut korvani. Uutta näkökulmaa on turha odottaa. Voisin esittää useimpien haastateltavien vastaukset ennen kuin he aloittavatkaan.

Mutta ei vaaliähky ole suuri kiusa. Voimme rauhassa askarrella muuta ja odotella vaalisunnuntaina. Tulisi nyt edes joitain yllätyksiä. Kansa on enimmältään ennustettavissa, mutta uudet äänestäjät ovat arvaamaton vara.  On siellä muutenkin liikkuvaa sakkia. Elleivät sitten jää kotiin.

Viivyn maalla muutaman päivän. Täällä ei huomaa erityistä vaalikuumetta. Nuori Jouni Ovaska tosin ponnistelee kovasti Pirkanmaalla, saattaapa onnistuakin. Enimmältä on tuttuja kasvoja. Niitä kai varmuuden vuoksi äänestetään. Ennakkoäänestys alkaa myrskytuulessa verkkaisesti.

Tuossa brittisarjassa Poliitikon aviomies oli säpinää. Viimeinen osa oli hyytävä oppituntti polittisesta juonikkuudesta. Brittien koukkuihin verraten meillä on ihan pyhäkoulumeininkiä. Samoin lehdistö ja kaikkinaiset keskustelut ovat kilttejä ja sovinnaisia. Loka ei lennä miltään suunnalta.

Taiteen kannalta vaisu tunnelma on tukahduttava. Draaman aiheet täytyy hakea naapureista tai historiasta. Koska teatterissa on nähty todella osumatarkka poliittinen satiiri? Huiskivaa ja ”tutkittua” kyllä löytyy, mutta liioittelu ja roiskiminen pilaavat hyvätkin yritykset. Britit pysyvät todennäköisyyden äärimmäisellä rajalla, mutta eivät ylitä sitä. Roisia kansanhuumoria ei tarvita, kun läpikuultaviksi hiotut asiat puhuvat puolesataan.

Kävin minäkin näytelmäharjotuksissa. Voi kuinka rentouttavaa. Pitkään vastaan harattuani suostuin yhteen rooliin. Edellisestä on 15 vuotta. Tunnen suorastaan nuortuvani. Myllykolussa esittelimme tätä näytelmäämme Elämän autuus jo paikallislehdelle. F. E. Sillanpään Seura täyttää 40 vuotta. Syöksymme juhlasuveen liput liehuen. Näytelmästä lähemmin seuran nettisivuilla.

Samalla seuraamme, kuinka meidän poika Waltteri Torikka pärjää Tähdet tähdet –loppukisoissa. Tähän saakka on mennyt loistavasti. Kunhan selviää tuosta souvista on jatkettava vuoden 2017 Sillanpää-oopperan valmistelua. Yhtäkkiä huomaan vastuun painavan, ryhdyinhän taas järjestävän seuran puheenjohtajaksi. Taloudellisesti lähdetään riskipeliin. Ei se pelaa joka pelkää.

Huomenna on Alman ensi-ilta Turussa Tehdas Teatterissa: Paleleva Elefantti. Sinne porhallettava. Tiistaina laskeutui poikani Vilho kotimaan kamaralle pitkältä Eurooppa-turneelta Loordin matkassa. Pääsivät juhlimaan Euroviisujen 50-vuotisgaalaakin Lontoossa. Se nähdään kuulemma ensi lauantaina joltakin kanavalta täälläkin.

Ja ihmeitä kuuluu lisää: Teuvo Tulion ohjaamasta Nuorena nukkuneesta on löytynyt osia Ranskasta! Senhän piti olla totaalisesti palanut. Laittauduttava ehdottomasti katsomaan. Todella jännää nähdä, onko melodramaattisen maineensa veroisia kuvia vaiko sittenkin parempia…

9.4. 2015

PS Timo Laaninen oli äsken radiossa myönteinen poikkeus papukaijamaisista poliitikoista. Puhui kuin sanojaan ajatteleva ihminen.