On kirjan ulkoasulla väliä. Sen vahvisti SKS:n juhlasalin pöydälle ladottu vuoden kauneimpien kirjojen rivistö. Ilokseni joukossa oli yksi tuttukin, Tulisoihtu pimeään, graafinen suunnittelu WSOY:llä Martti Ruokosen. Ansaittu huomionosoitus!
Kauneimmaksi kirjaksi valittiin tietysti taidekirja, nyt Tuomas A. Laitisen taidetta esittelevä teos, kustantajana EMMA. Kun kategorioita on useita, kirjoja valitaan mielestäni jo liikaa. Huiput hukkuvat paljouteen. Mutta hyvähän on, että kirjat saavat huomiota ja suunnittelijat tunnustusta ja kannustusta. Tuolla netissä niitä palkittuja kansia ja taittoja on nähtävillä.
Saldona voin todeta, että kirjani Olavi Paavolaisesta pääsi Kanavan palkintoehdokkaaksi ja nyt ulkoisilta ansioiltaan kauneimpien joukkoon. Siinä on riittämiin yhdelle kirjalle. Tosin tekijä ei näistä kostunut yhden puucentinkään vertaa. Kenties vähän välillisesti.
Eilen istuttiin Tieteellisten seurojen valtuuskunnan kerroksessa Snellmaninkadulla ja pantiin lopullisesti kuntoon Vanhan kirjallisuuden päivien ohjelma ensi kesäksi teemalla Intohimo. Oikeastaan kyse oli hallituksen kokouksesta, mutta samalla sinetöitiin muutama viime hetken valinta. Puheenjohtajamme Leena Majander jatkaa onneksi hallituksessa, vaikka siirtyy WSOY:ltä Filin johtajaksi. Häntä onnittelimme. Huvittava juttu on se, että olimme Leenan kanssa yhdessä jo Otavan aikoina, sittemmin WSOY:ssä ja nyt taas: kirjani Sillanpäästä ilmestyy SKS:n kustantamana, ja Leena on jälleen saman firman palkkalistalla, ei tosin kustannuspuolella.
Jonkunmoinen ongelma Sastamalassa on hotelli Ellivuoren uusi omistus ja siihen liittyvät epävarmat näkymät, mutta uskomme niiden selviävän kesään mennessä. Myös päällekkäiset evankelioimispäivät samoilla paikoilla tuovat lisää säpinää. Mutta varmaankin pärjäilemme sopuisasti ja saamme kukaties voimiaa toisistamme.
Tässä vaiheessa vain pysyvä merkintä allakkaan: intohimoisesti kohti Sastamalaa juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna 26.-27.6. – ja oikeastaan varaslähtö tapahtuu jo edeltävänä torstaina 25.6. Maltan tuskin odottaa, sillä ohjelma on harvinaisen sytyttävä. Siitä ennakkotietoja tässä pikkuhiljaa.
Ajatelkaa nyt heti avajaisia: pääpuhujana taiteilijaprofessori Jorma Uotinen, loppurykäisijänä kirjailija ja teatterimies Juha Hurme ja juontajana venäläisyyksien tuntija Juhani Seppänen. Lisäksi tietysti virallisemmat puheenvuorot ja palkintojenjaot sekä reipasta torvisoittoa. Kuinkahan taas Sylvään juhlasalin laitamat kestävät?
Kauniita kirjoja on sielläkin antikvaarisilla myyntipöydillä, iänkin patinoimia kestokaunottaria. Ja kesän kauneimmat ilmat aina takuuvarmasti. Mitähän vielä keksisin?
Karmaiseva sotasarja 1864 päättyi lopulta niin kauniisti, että itku oli päästä. Alcantaran perhetilanne taas on niin solmussa, että se murehduttaa ihan päiväsaikaankin. Venäjän tapausten kannustamana luen hiljalleen sitä Tolstoita, päässyt jo toiseen osaan Sodassa ja rauhassa. Jännä miettiä paralleeleja, vaikkeivät niin läheisiä olisikaan.
12.3.2015