Ei ole kuulemma koskaan Suomalainen Klubi ollut niin tupaten täynnä herroja kuin eilen illalla. Vierailevana esitelmöitsijänä oli Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, jonka kannatus tässä joukossa on todella vankkumaton. Tietysti myös ulkopoliittisesti jännittynyt ajankohta lisäsi mielenkiintoa presidentin puheenvuoroa kohtaan.

Kun kysymyksessä oli vapaa ja suljettu tilaisuus, puheen selostaminen julkisuudessa ei ole sääntöjen mukaista. Voin vain sanoa, että Niinistö oli terävä, napakka ja looginen analysoidessaan Euroopan muuttunutta tilannetta. Tässä seurassa hän saattoi irrotella sarkasmejaan ja subjektiivisia käsityksiään vapaammin kuin virallisissa esiintymisissä tai haastatteluissa.

Lisää vakuuttavia perusteluja saatiin ainakin Euroopan oman puolustuksen tehostamisen tarpeellisuudesta sekä selviä näkökohtia Natoon liittymisen ongelmista. Saadaanko eduskuntaan koskaan kahden kolmanneksen enemmistö liittymisen puolesta ilman kansanäänestystä? Ja kansanäänestykseen liittyy ainakin näillä näkymin mahdollisuus hylkäävästä päätöksestä, jonka seuraamuksia presidentti selvitti kuin koululuokalle. Paikalla oli varmasti paljon niitä, jotka kannattivat muitta mutkitta nopeaa loikkaa Natoon.

Tämä verran puhetta voinee raottaa tällaisessa ”puolivallattomassa” blogissa. Suomen puolustushan nojaa yleisesti tunnettuihin prinsiippeihin, jotka Niinistö asetteli järjestykseen: 1) oman puolustuksen kohentaminen 2) suhteet Ruotsiin, EU:hun ja Yhdisvaltoihin 3) Venäjä-suhteiden hoitaminen ja 4) kansainvälisen järjestelmän toimivuus. Näistä kaksi ensimmäistä ovat lisänneet kannatusta meillä, kaksi viimeistä heikentyneet tuntuvasti, ei tosin meidän omien toimiemme johdosta.

Vielä rohkenen siteerata presidentin mainion määritelmän Nato-optiosta: ”Se tarkoittaa, että voimme olla estämättä itseämme liittymästä Natoon.” Nyt tämän ymmärrän siis minäkin.

Ei mitään mullistavaa uutta, mutta taidokasta, osuvaa sanankäyttöä ilman yhtäkään lunttilappua. Asiat ovat epäilemättä pyörineet varsin tiiviisti presidentin aivoituksissa viime aikoina. Niinistön huumori on älykästä, kuivaa, täsmällistä, vähän samaa understatementia kuin aikoinaan Koivistolla.

No niin, uskonpa ettei näistä reunahavainnoista kukaan repäise mitään mihinkään. Klubin omaan julkaisuunhan pääkohdat aikanaan tietysti tulevat.

Vierustoverikseni sattui muuten lyhytaikainen uskonnonopettajamme Vesa Nikunen, sittemmin SYK:n rehtori. Hänen kanssaan oli kiva muistella Norssin persoonallisia opettajia, niin Jokkea latinantunneilla (milloin saapui) kuin Arska Pipistä saksantunneilla tai Lahtaria rekillä.  Kun vastapäätäni istui Cronvall ja jossakin kauempana ainakin Salonius ja Vasenius, oli Norssin mafia taas vahvasti edustettuna. Tosin pöydässämme Risto Ihamuotila valitteli, ettei päässyt aikanaan isänsä kouluun, kun koulumatkasta olisi tullut kohtuuttoman pitkä ja maatilan töitäkin piti hoitaa. Kohtalonsa kullakin, mutta näkyy kuitenkin jotakuinkin yhteiskunnassa pärjänneen. 

11.3.2015