Säveltäjä kotioloissa.
Pieni flunssa vaivaa. On täytynyt jäädä muutamasta kokouksesta. Lepo on paikallaan. Kyllä tää tästä.
Viime sunnuntaina oli sentään kohokohta: käytiin säveltäjä Seppo Pohjolan luona Espoossa kuulemassa hänen säveltämäänsä oopperaa – toistaiseksi tietokoneelta, mutta aika hyvän käsityksen siitäkin sai. Kuulemistilaisuuteen tuli miltei koko F. E. Sillanpään Seuran johtokunta; olemmehan oopperan tilaajia.
Alkuidea on baritoni Waltteri Torikan, ja hänen innostamanaan kirjoitin libreton – Sillanpään elämästä, mistäpä muusta. Seppo Pohjola valikoitui varhain säveltäjäksi, hänellä on nääs yhteyksiä Hämeenkyröön, missä on viettänyt kesiä. Waltterikin on osa-aikakyröläisiä. Teos odottaa nyt esittämistään – Myllykolussa, missäpä muualla.
Nyt ainakin uskon, että varovaisen johtokunnan mieli rohkaistui ja tajunta avartui, kun kuuntelimme millaista voisi olla tulossa. Ymmärrettävää, melodista, vaihtelevaa musiikkia! Minä suorastaan liikutuin joistain kohdista, tuli tuttuja assosiaatioita, muistoja menneiltä ajoilta, mutta myös tuoreita ja viiltäviäkin oivalluksia. Tässä Sillanpää nähdään kaikessa komeudessaan, valoineen ja syvine varjoineen, kokovartalokuvassa.
Pohdimme vielä kuulemaamme illallisella Tapiola Gardenissa ennen kuin Hämeenkyrön joukkue suuntasi takaisin ja me Waltterin kanssa hyvinkin toivorikkaalla mielellä tänne Rööperiin, missä asumme parin kulman päässä toisistamme. Waltterilla on menoa monenmoista, Lontoon Promsiinkin lennähtää poika laulamaan ensi kesänä, mutta toivotaan nyt että hän ehtii koota iskevän joukon tämän oopperan toteutukseen. Hän kajautteli Pohjolan luona näyteeksi joitain pätkiä: vakuuttava nuori Sillanpää.
Seppo Pohjola on säveltänyt kolme sinfoniaa ja kolme kamarioopperaa, ei ole mikään ensi reissun poika hänkään. Lontoossa vastikään kunnostautunut Sakari Oramo johti yhden hänen sinfoniansa läksiäiskonsertissaan RSO:ssa 2012. Nyt on vielä maltettava jonkin aikaa ennen kuin päästään kunnolla takomaan tätä Pohjolan uutuutta. Kaikki ainekset menestykseen ovat kohoamassa – mitä nyt rahaa vähän vielä uupuu, mutta lahjoituksia otetaan vastaan hei.
Yksi puhekeikkakin tässä alkuviikosta piti hoitaa puolikuntoisena, mutta ainahan selviää, kun keskittyy ja puree hammasta. Heti perään ääni sitten sortuikin kähinäksi. Seniorikuulijoita Paavolainen jatkuvasti kiinnostaa. Illalla matkaan samalla asialla Lohjalle Simo Juvan järkkäämään kirjastotilaisuuteen. On säästettävä ääntä, juotava lämmintä ja lepäiltävä vaan kärsivällisesti edelleen.
Voi olla kuten Marja sanoo huomanneensa: jonkun urakan jälkeen katson yleensä parhaaksi sairastua ja siten hankkia pakollista lepoaikaa. Nyt kun sain sen FES-elämäkerran kertaalleen kahlatuksi läpi, kaikki kolme osaa yhteiseditiota varten, onkin syytä vähän huoahtaa. Jokohan nämä kaksi hanketta olisivat lopullista hyvästijättöä Frans Eemelille? Marja rohkenee epäillä ja niin kai minäkin.
15.1.2015