Tätä on riittänyt kylliksi saakka syksyn mittaan…
Laskujeni mukaan olemme kohdanneet ystäväni ja koulutoverini H. K. Riikosen kanssa tänä syksynä seitsemän kertaa, yleensä yleisön edessä ja aina Olavi Paavolaisen merkeissä. Tiistaina oli sitten viimeinen koetos Radiotalossa Tuomas Karemon johdatuksella. Emmekä vieläkään saaneet isompaa kiistaa aikaan kirjoistamme.
Radio heräsi melko myöhään huomaamaan nämä rinnakkaiset opuksemme, eikä tv ole vieläkään kulttuuriohjelmissaan niitä noteerannut. (Olihan se Stradan hauska leikittely…) Joten nyt sanoimme lopullisesti sanottavamme, lujat mietteet kuultavissa jossakin lähiaikojen Kultakuume-ohjelmassa Ylen ykkösellä. Tämä oli nauhoitus, josta saisi kaksikin Kultakuumetta, sen verran vuolaasti taisimme puhella.
Tilinteon hetket ovat käsillä. Viimeisimmät arviot ovat nostaneet kirjamme jokseenkin tasaväkisiksi. Veijo Åberg käsitteli ne rinta rinnan ansiokkaasti Bibliophiloksen viimeisessä numerossa. Selvisimme hyvin arvosanoin, vähintään eximia cum laude. Tunsin tyydytystä siitä, että ilmeisen tarkkaan kirjat lukenut Åberg ei löytänyt mitään merkittäviä virheitä kummastakaan.
Nimittäin kolmekin aikaisempaa kriitikkoa on umpimähkään viittaillut joihinkin virheisiin, joita eivät ole kuitenkaan yksilöineet. Mitä sellainen on? Olisi kiva tietää mahdolliset virheet, jotta ne voisi myöhempiin painoksiin korjata. Uskollinen lukijani Tuula Kouvolasta luki kertomansa mukaan huolellisesti jokaisen sanan ja löysi vain ihan pieniä painovirheitä ja yhden kongruenssivirheen, joka jäi sinne sanaa vaihtaessani. Sisällöllisistä seikoista ei ole kukaan vielä täsmentänyt mitään varsinaista huomautettavaa.
Näissä yhteyksissä muistan aina Mika Waltarin vanhan toteamuksen, että kirjailijan pitäisikin jättää teokseen muutamia virheitä ”jotta nekin, jotka eniten ilahtuvat virheiden löytämisestä, saisivat kirjasta tyydytystä”.
Kun syksyn mittaan on omalle kohdalleni kertynyt kirjallisia keikkoja pitkälti kolmattakymmentä, on syytä vihdoin huokaista. Kun virtaa riittää, tapaan kyllä mielelläni lukijoita. Elävä kosketus on paras, media usein vääristää ja luo halunsa mukaisia henkilökuvia. Talvi siintelee edessä huomattavan hiljaisena, ja hyvä niin.
Istahdin lopuksi kaksien joulupöytien äärelle, ensin Suomalaisella Klubilla ja sitten kustantajani WSOY:n suosimassa Pastis-nimisessä paikassa Pikku-Roballa. Klubilla valmistaudumme taas Suomalaisen kirjoituskilpailun sadon raatimiseen, ja kustantaja haluaa puolestaan ystävällisesti kiittää syksyn ponnisteluista tarjoamalla täyteläisen lounaan. Myyntiäkin kiitetään, vaikka se ei ole vielä mihinkään erityisiin lukemiin yltänyt. Onhan tässä muutama päivä jouluun aikaa.
Tietokirjojen tuottajat Joni ja Anssi vaikuttivat kaikesta huolimatta tyytyväsiltä, ja tulevia aiheitakin vähän tunnusteltiin. Mutta nyt on ensin se Sillanpää-urakka kunnialla viimeisteltävä, ja draamakin taas houkuttaisi. Tiina Nopola istahti iloksemme naapuripöytään, vaihdoimme joulukuulumisia. Ohittaessani uusitun Brondan huomasin Kati ja Jari Tervoakin ruokittavan, toivottavasti hyvin. Jotakin on kustannustaloissa jäljellä entisistä hyvistä ajoista.
Sitten ei ole jäljellä enää kuin… Paitsi kun soitin joulusoiton Eeva-Liisalle, hän oli juuri ponnimassa KOM-teatteriin katsomaan Vallankumousta. Houkuttauduin mukaan, kun se tuossa lähellä on ja Marjakin maalla jo jouluvalmisteluissa. Mutta kannattiko? No olihan se eräänlainen anarkismin henkinen vararikkolmoitus ja karjahtelevan laulullinen hyvästijättö vanhoille vallankumoushaaveille. Olisihan Jean Boldtista saanut ihan kiinnostavankin draaman, puhumatta hänen avustajastaan sisar Huttusesta. Mutta täällä nyt tyydyttiin umpimähkäiseen metelöintiin, huiteluun ja ammuskeluun. Noudatettiin vankkaa suomalaista teatteritraditiota, jonka mukaan historian henkilöt on kuvattava naurettavina hölmöinä, papit eritoten. Rinnakkaisuuksia tähän uudemman ajan pikkuruiseen anarkismiin ei rohjettu vedellä, vaikka aihe olisi ikään kuin tarjolla.
Yleisöä oli kourallinen, Eeva-Liisa oli arviossaan kohteliaampi. No hyvä. Huuhtelimme sekavat vaikutelmat parilla lasillisella punaviiniä ja toivottelimme hyvät joulut, kevääseen ja kesään jo tähyillen.
17.12.2014