Sunnuntaina minulla ei ollut enää kuin Hannu Harjun haastattelu Kuistilla aamutuimiin, silti väkeä kertyi kohtuullisesti. Hannu liittyi kirjan lukeneiden, hyvien haastattelijoiden joukkoon. Marjan kaksoissisko Sirkku tuli paikalle, samoin veljensä Karin vaimo Tuula. Oli omasta takaa kannatusjoukkoa. Eilen Salla ja Herkko seurailivat Agricolan lavan tapauksia.
Itse puolestani ehdin kuunnella Matti Klingen mietteitä viereisellä Tieto-lavalla. Hän kertoi etsineensä puoluetta 60-luvulla eikä löytäneensä mieleistä; kiitti nyt osaansa sitoutumattomana ja vapaana mielipidevaikuttajana puoluekannan rajoittamatta. Menimme myöhemmin perinteiselle lounaalle (toinen kerta) Matin ja Marketan kanssa, jolloin kuulimme lisää viisauksia.
Sen verran ehdin vilkaista Matin uutta päiväkirjaa, että hän kallistuu vahvasti sille kannalle, että Krim kuuluu vanhastaan äiti Venäjälle. Oli vahinko ja oikku, että se aikanaan lahjoitettiin Ukrainalle. Putin vain korjasi vanhan vääryyden; nyt Krim on oikealla omistajallaan. Selvä kansanäänestys sinetöi asian, ei nokan koputtamista. Arvatenkin Matti linjansa mukaisesti katsoo myös Ukrainan myöhempiä tapahtumia isovenäläisestä näkökulmasta.
Enemmänkin puhuimme kulttuuri- ja maailmanpolitiikasta, Suomen sodista, Vietnamista ja Prahan miehityksestä yms. Saatoin kiittää Mattia ainakin päiväkirjan selväsanaisesta ja laajasta Juhani Suomen Mannerheim-kirjan murskauksesta. Selattuani kirjaa vain sieltä täältä ja kuultuani haastatteluja ja luettuani arvosteluja olin itsekseni jo kummastellut Suomen ylimielistä ja halveksivaa suhtautumista vanhaan, raskaan velvollisuuden painamaan Mannerheimiin. Miksi hän arvioi tätä jostakin myöhemmän moralistisen demokratian poterosta, kun aika ja persoona olivat näistä mahdollisimman etäällä? Mutta jokainen arvioi omien henkilökohtaisten mittasuhteittensa ja asenteittensa mukaan. Matti antoi tulla lisää Suomen kritiikkiä, voi sanoa täydeltä laidalta. Tarkemmin kirjassa.
Sivusimme myös Pekka Tarkan arviota H.K. Riikosen Paavolais-kirjasta. Siitä Matti ja Marketta olivat pahoillaan: ”Ei ollut kaunis.” No toisaalta Matti on itse useinkin antanut päiväkirjoissaan näytteitä vähemmän kohteliaista teilauksista, olipa kyseessä vaikka J. Salokanteleen Kross-elämäkerta tai Varpion Väinö Linna. Siihen nähden Tarkan juttu oli miltei lempeän ironinen ja perimmältään arvostava. Mutta tästä emme ryhtyneet väittelyyn. Matti lupasi perehtyä kirjoihimme pian paremmin.
Vielä istuimme Sastamala-teeman päätapauksen auditoriossa, jossa keskusteltiin (jälleen kerran) kirjan ja lukemisen merkityksestä Leena Majander-Reenpään johdolla. Mukana Anja Snellman, Tommi Kinnunen, Anne Brunila ja Sauli Niinistö. Presidentti osallistui keskusteluun voi sanoa muina miehinä, muiden veroisena ja selvästi aika kovana lukijana, myös hyvänä kirjoittajana. Demokraattinen ilmasto vallitsee. Eilen Paavolais-seuran iltatilaisuuteen tuli arkkipiispa Mäkinen, itsekin Paavolaisen tutkija, yhtenä pöytävieraista. Meillä vallitsee hieno tilanne sikäli, että sekä valtion että kirkon päämiehet ovat syvästi kirjallisuuteen perehtyneitä miehiä.
Johan tuli mitta täyteen. Joitain kirjojakin kerääntyi pusseihin. Joten poistuimme areenalta hieman uuvahtaneina ja minä siitä jatkoin Helinkiin, Marja jäi vielä Turkuun omiaan kaitsemaan. Toiset messut pian tulossa, onneksi ei sentään tarvitse resuta Frankfurtin massatapahtumaan. Onnea heille jotka sen urheasti läpi taistelevat.
7.10.2014