Vas. H. K. Riikonen, minä ja Kari Immonen Agricola-lavalla.
Turun kirjamessuilla (näillä alkuperäisillä) velloi ennätysyleisö ja tunnelma oli muutenkin korkealla. Ohjelmapäällikkö Jenni Haukio kulki estradien liepeillä virkansa puolesta huolestuneen näköisenä, mutta siihen ei ollut mitään syytä. Kaikki näytti sujuvan erinomaisesti.
Saavuimme paikalle lauantaina iltapäivällä, jolloin oli jo vaikea päästä käytävillä eteenpäin. Olavi Paavolais-seminaariin yläkertaan pakkautui väkeä enemmän kuin huoneeseen mahtui, ehkä satakunta seurasi keskusteluamme. Kulttuurihistorian professori Kari Immonen Paavolais-seuran puheenjohtajana johdatteli, ja vuorollamme todistimme kaikki – H.K. Riikonen, Ville Laamanen ja minä – omasta Paavolaisestamme. Harvasta kirjailijasta ilmestyy vuoden sisään kokonaista kolme tutkimuksellista kirjaa.
Saatiin sentään aikaan joitain vastakohtaisuuksia – Synkän yksinpuhelun alkuperäisyydestä olemme Riikosen kanssa hillitysti eri mieltä, mutta se puolihan ei Hannua niinkään kiinnosta, hän katsoo päiväkirjaa itsenäisenä taideteoksena irrallaan todellisuudesta ja sodan taustasta. Samana päivänä Lasse Lehtinen kirjoitti kolumnissaan Ilta-Sanomissa, että minä puolestani todistan ”vakuuttavan lopullisesti, että päiväkirja oli korjattu miellyttämään uutta ulkopoliittista suuntausta”.
Muotoilu on poleemisen jyrkkä, mutta asiasta ei ole epäilystä. Tämä koskee varsinkin päiväkirjan alkupuolta (josta tuskin laajaa alkuperäistä versiota olikaan), soveltaen muitakin osia. Paavolainenhan varmisti, etteivät tutkijat pääse hänen jäljilleen hävittämällä kaikki päiväkirjojen alkuversiot ja myöhemmät käsikirjoitukset. Sikäli olemme tyhjän päällä, mutta aihetodisteita löysin mielestäni riittävästi.
Aamun Hesari jo herätti terävästi. Pekka Tarkka arvioi Riikosen kirjaa Nukuin vasta aamuyöstä yllättävän kriittisesti, säästämättä sarkasmejaan ja pieniä ironisia heittojaan. Minullehan juttu oli mitä mairittelevin. Tarkka pitää Riikosen otetta hitaana, perusteellisena ja keräilevänä ja on kuulevinaan luennoivan professorin kiireettömän äänen. Siinä suhteessa olemme kirjoittajina hyvin erilaisia. Joskus yritän jarruttaa liikaa vauhtia, jotta suvantojakin jäisi. Tarkka näkee kirjassani dynaamisia tilanteita ja täyttä draamaa. ”Ihmissuhteiden sakeassa temmellyksessä Paavolaisen persoona näyttää laatunsa ja syttyy eläväksi.”
Jotain tuollaista juuri tavoittelinkin. Kirjoittajana voin olla tyytyväinen. Kuisma Korhosen taannoinen vähän nuivempi kritiikki kirjastani saa näin tarpeellisen täydennyksen. Katsotaan kuinka lukijat jatkossa kirjoihimme suhtautuvat. Seminaarissa olimme turhankin hyvässä sovussa, ja Laamanen kertoi kuvanäyttein ennen muuta Paavolaisen Venäjän matkasta, jonka osalta voimme Hannun kanssa olla kiitollisia nuoremmalle tutkijalle. Hän avasi meillekin ennen tuntematonta aineistoa.
Meillä oli sitten toinen keskustelu Agriocola-lavalla Hannun kanssa, Immonen edelleen johdattajana. Tätä turhan lyhyeksi jäänyttä sessiota seurasi myös presidentti Sauli Niinistö ja kiittikin sen antia, valitti vain keskustelun katkenneen liian aikaisin. Paavolaisesta hän tuntui olevan aidosti kiinnostunut. Veljenpoikansa Ville Niinistö seurasi puolestaan pitempää seminaariamme. Kuuntelimme Saulin kanssa myös Kari Häkämiestä ja muita dekkaristeja, kiva tavata Kari pitkästä aikaa, vaikka kohtaaminen jäi valitettavan lyhyeksi sekin.
Illalla oli vielä kaksikin tilaisuutta, ensin Paavolais-seuran sitsi Kellariravintolassa, jolloin kuulimme Anna Kortelaisen kertovan ilmeikkäästi uudesta kirjasta Kivipiirtäjä. Sieltä rientelin rantakatua Sergioon, missä hyvä kustantajani tarjosi illallisen meille päivällä raataneille kirjailijoille. Marjakin sai kutsun ja istui valmiina toisessa pöydässä Hannu Harjun ja muiden seurassa. Eipä hätää, minulla oli taas parasta seuraa, illan emäntä Mari Wärri, Sinikka ja Tiina Nopola sekä Kati Tervo. Tulomatkalla Marja oli juuri lukenut mulle ääneen Jarin hauskaa haastattelua Iltsikasta.
Eihän tämän täysipainoisempaa päivää voinut ollakaan. Tyytyväisin mielin kellahdin Seurahuoneen pehmeälle vuoteelle Marjan jatkaessa Pulkkisille, jotta voi aamulla taas lapsenlapsiaan ilahduttaa. Uni maistui hyvin ! Tosin heräsin puoli viideltä lukemaan H.K. Riikosen vankkaa Paavolais-opusta, josta enemmän uudessa päiväyksessä. Sunnuntai on vielä edessä.
6.10.2014