Otsikko voisi olla Juhani Ahon novellista, mutta meilläkin muutto tapahtui, ja nyt ollaan pysyvästi taas Sepänpuiston armailla laitamilla. Tosin käydään maalla vielä hoitamassa monia asioita harva se viikonloppu. Sinne jäi sieniä ja omenoita ja puita ja kaloja ja vaikka mitä.

Urbaanin tervetulotoivotuksen esitti Taideyliopiston rehtori Tiina Rosenberg aamutv:ssä. Hänen mukaansa edistyksen pahimpia jarruja ovat patamustat taantumukselliset, joiden tunnusmerkkejä ovat kuulemma valkoihoisuus, heteroseksuaalisuus ja maalaisuus. Nyt oli heti mentävä itseensä: hitto nuo tunnusmerkithän sopivat pelottavalla tavalla  minuun! Paitsi että olen paljasjalkainen stadin kundi ja asunut Helsingissä sentään yli puolet elämästäni. Siitä pieni armahdus. 

Ruotsin vaalit tietysti kismittävät ja eritoten se, että Rosenbergin perustama feministipuolue jäi äänikynnyksen alapuolelle, mikä olikin aika ihmeellistä. Puhumattakaan Sverigedemokraattien jymymenestyksestä. Siinä on muuten taitavan propagandistisesti valittu puolueen nimi. Mutta murheellista yhtä kaikki. Jos puolue tiukasti eristetään, eikö se vain lisää kannatusta? Ruotsalaisissa voi olla samaa pirullisuutta kuin meissä suomalaisissa. Vai ovatkohan puolueen äänestäjät juuri niitä Ruotsin finnjäveleitä. Odotamme vavistuksella tutkimustuloksia.

Noita Rosenbergin päävihollisia ovat ikävä kyllä miltei kaikki tutkimani kirjailijatkin. Sillanpää pahimmasta päästä ja Huovinen sekä Aho. Ehdottomasti maalaisia valkoihoisia heteroseksuaaleja – jopa Paavolainenkin, kivennapalainen, vaikka hänen seksuaalinen identiteettinsä oli toki vähän horjuva, mistä hän saa hyvitystä. Ei silti hyvältä näytä. Maahanmuuttajain kirjallisuutta tässä pitäisi tutkia eikä mitään patamustia klassikoita, jos haluaa edistyksen trendeissä pyristellä. 

Rosenberg näkyy itse kunnostautuneen akateemisella alalla. Opiskeltuaan DDR:ssä Karl Marx -yliiopistossa hän jäi kiinni plagioinnista tutkimuksessaan. Mutta hänen opinnäytettään ei suinkaan hylätty, vaan hänet palkittiin professuurilla ja nyttemmin hän johtaa ensimmäisenä rehtorina Taideyliopistoa. Joten taiteen tutkimus on varmoissa, edistyksellisissä käsissä.  Minusta tuntuu, että perussuomalaisille olisi suureksi eduksi, jos hän esiintyisi mahdollisimman usein televisiossa.

Paljon kuohuttavampi uutinen on se, että koulut joutuvat säästämään opetusvälineissä. Kirkkonummella on 400 000 euroa karsittu, joten oppilaat joutuvat lukemaan valmiiksi viivattuja ja repalehtineitä oppikirjoja. Häpeällistä tässä pisa-saavutusten maassa! Kahdeksasluokkalainen Elsa Korpeinen sanoi vaisusti, että olisi tietysti kivampi lukea uusia kirjoja. Mikä kiihottaa paremmin oppimaan kuin uutuuttaan lapiseva puhdas ja painomusteelta tuoksuva oppikirja. Lisäksi kustantajien muutenkin rapistuva talous on paljolti levännyt oppikirjojen varassa. Samoin oppikirjain tekijöiden. Erittäin ikävä juttu.

Uskon että edistyksellisessä Taideyliopistossa nämä seikat on sentään turvattu eikä jouduta käyttämään kierrätysmateriaalia korkeatasoisessa opetuksessa kuten Kirkkonummen peruskoulussa ja lukiossa. Mutta siellä voi olla kasvamassa uusia taiteilijoita ja tiedemiehiä, kun vain annettaisiin innostavat lähtökohdat oppimiselle.

Tämän ei pitänyt olla mikään aamun valitusvirsi. On hauskaa vaihtaa maisemaa ja kävellä taas Rööperin tuttuja katuja, katsella Välkesalmen divarin ikkunoita, poiketa kotikiinalaisessa lounaalla ja vaikka Viiskulman Primulassa oluella.  Kiusallisesti pitkittynyt obstruktiivinen bronchitis alkaa sekin täällä hellittää. Uudet areenat odottavat. Ja töihin pitäisi päästä kunnolla käsiksi, kunhan toinnun kirjan ilmoille putkahduksesta.

F. E. Sillanpään 126. syntymäpäivänä 16.9.2014.