Jotensakin tyhjä olo. Nyt se on siellä. Kustannustoimittajani Anssi palasi lomalta, ja minä vein korjatun vedosnipun ja kaikki liitteet hänen vaivoikseen. Saas nähdä mitä sieltä tulee aikanaan ulos.
Nyt on aikaa vilkaista vähän maailmankin tapahtumia. Huomaamme että Putin on kova naama, eivät loput valttikortit häneltä. Vastapakotteita satelee. Onko Suomi valmis? Ministeri Rinne vaikutti peräti hyväuskoiselta ja pääministeri suorastaan hilpeältä shortseissaan. Vielä voi miesten hymyt hyytyä.
Istahdin helteillä lounaalle Jyrki Iivosen kanssa ja sain rautaisannoksen paitsi intialaista safkaa myös Venäjä-tietoutta. Jyrki on eläkkeellä puolustusministeriöstä, mutta jatkaa tietopuolista tykitystä kolumnistina kotimaassa ja maailmalla. Valoimme muutamia maailmanpoliittisia kannuja. Aloin uskoa minäkin, ettei Putin tyydy vähempään kuin Ukrainan lopulliseen valtaukseen.
Yleinen käsitys asiasta on Venäjällä kuulemma tarkalleen päinvastainen kuin meillä lännessä. Siellä ollaan sitä mieltä, että länsi (USA) hyökkäsi Ukrainaan ja Putin joukkoineen puolustaa isänmaata sankarillisin ottein. Sotaa käydään yhtä paljon mediassa kuin maitten rajoilla. Paksumpi propaganda voittaa. Putinin suosio kasvaa kotimaassa kohisten. Jos talousvaikeuksia ilmenee, nekin ovat vain läntisten ilkiöitten aikaan saamia, jotka on kestettävä. Venäjä on tottunut kestämään.
Liian vakavia asioita näin hehkuvilla helteillä. Tulee syyllinen olo, kun tunnustan, että nautin helteistä joka hetki. Ymmärrän että monilla on tukalaa. Mutta meillä on täällä häpeämättömän kivaa, kuljemme enimmältä ilman vaatteita ja pulahdamme järveen tämän tästä. Eikä näy bakteereja eikä sinilevää. Ylellisyyttä, enempää ei voisi toivoa.
Teatterikesä kuohuu parhaimmillaan, eikä meitä näy sielläkään. Kuorimme päältä vain tärkeimmän esityksen: Eemeli ja aurinko, kirjoittanut Silja Sillanpää, ohjannut ja esittää Alma Rajala kumppanina suuripäinen nukke (kuvassa). Juttu kertoo Sillanpään esikoisromaanin synnystä. Tuttu aihe tekijöille, Silja esitti Lyyliä, kun sovitin ja ohjasin Elämän ja auringon Myllykoluun pari vuosikymmentä sitten 1992. Lyyli tässäkin seikkaili auringonsäteestä syntyneenä nukkena. Hauska keksintö! Pientä toiminnallisuutta voisi lisätä. Nukketeatteri on nousussa, Alma on kehittynyt alan spesialistiksi. Satulia Saarilehto oli tehnyt nuket. Esitystä kannattaisi kierrättää laajemmaltikin.
Virolaista teatteria olisi tarjolla ja keskustelujakin, mutta ei nyt jaksa. Nautitaan kesästä ilman ainaista teatteria. Milja Sarkolasta oli tosi hyvä henkilökuva Femmalla, se korvaa yhden teatterirupeaman. Miljan ohjaamat esitykset ovat olleet parasta teatteria Helsingissä. Toinen mainio juttu oli se valkoisella Porschella hurjasteleva Fantom Belgradissa, huima draamadokkari Teemalla. Miliisi oli helisemässä uhkarohkean autokuskin härnäillessä. Tämmöinen yksityisanarkismi riemastutti katuyleisöä silloin ja huvittaa meitä täällä vieläkin.
Ai niin, Gazan selkkaus. Eikö jokaisen itseään arvostavan pitäisi siitäkin jotain sanoa. Toivoton tapaus. Timo Soini poikkesi valtavirrasta ja puolusti Israelia. Sehän hämmästyttävää. Yleensä tuomitsemme Israelin juurikaan vastapuolesta välittämättä. Kuka enää muistaa kirjailija Matti Pulkkis-vainaan laajoja artkikkeleita Hesarissa taannoin: ”Suomen media on mennyt PLO:n tiedotusloukkuun!” Jutut olivat niiin rohkea ja järkyttävä teko 80-luvulla, että Matti halvaantui ponnistuksesta ja pian kuolikin. Soini selviää varmasti vähemmillä jälkihaukuilla.
Mutta näin polttavaa aihetta ei uskalla käsitellä pitempään, tunteet hiertävät pinnassa. Ne sotivat siellä eivätkä lopeta koskaan, se ainakin on varmaa. Juuri Hesari näytti Lähi-Idän levottomuuspesäkkeet, lohduton kartta. Kuka enää uskoo arabivaltioiden kykyyn järjestäytyä demokraattisesti tai muslimien rauhantahtoon.
Täällä Hämeenkyrössä sitä vastoin on idyllistä, hiljaista ja ihanan rauhallista. Eikä puutetta mistään. Elämää kuin paratiisissa. Millä me tämän olemme ansainneet? Emme ainakaan omilla teoillamme. Pitänee uskoa Luojamme armoon ja ihmeisiin. Mutta miksi Hän muita kansoja niin armottomasti kurittaa? Ei kuulu vastauksia, ainakaan hyviä.
7.8. 2014
PS Ajankohtainen kakkonen näytti särön idyllissä: Törnuddin perheen sauna vajoaa kohta Pappilanjokeen, kun säännöstelty virtaus ja laivaliikenne vastapäiseltä laiturilta jäytää rantapenkkaa. Vanha kiista ja melkein yhtä ratkaisematon kuin… no ei nyt sentään. Mutta luulisi tuohonkin nyt jonkun ratkaisun löytyvän. Kaksi kuntalaista on periaatteessa yhtä arvokas yksikkö kuin kaksi tuhatta. Turhaa hermovoimaa vain kuluu tuloksettomaan taisteluun. Josko laivalaituria siirtäisi edes 50 metriä Kirkkojärven suuntaan, Siljan puistoon?