Viehättävä paikka on laulujen Saarenmaa. Ajoimme leppoisasti suoraan Tallinnan laivalta Virtsuun, nousimme lautalle ja puksutimme Kaunistuun, siitä edelleen Muhun saaren halki kohti pääkaupunkia Kuressaarta. Vähän pälle 200 kilometrin matkaan kului miltei viisi tuntia, sillä pysähtelimme ja tietyötkin seisottivat. Jossakin tuulimyllyn katveessa odottelimme omelettia yli puoli tuntia. Kiirettömyys alkoi laskeutua tajuntaamme.
Majoituimme SPA Hotelli Mereen aivan rannan tuntumaan, ikkunoista näkyi vanha piispanlinna, jonne nämä oopperapäivät on rakennettu. Esikuva on ilman muuta Savonlinna, mutta omaleimaisuuttakin ilmeni. Täällä oli jollakin tapaa väljää ja välitöntä, ei tuntunut sellainen tungos ja tulospakko kuin Savonlinnan kiihkeinä päivinä. Järjestelyjä on harjoiteltu jo vuodesta 1999, mutta vieläkin niissä on inhimillistä harrastushenkeä.
Ohjelmassamme oli ikituttu Jevgeni Onegin jälleen kerran, aina sen kuuntelee ja katselee mielikseen. Nuoria huippulaulajia, nuorekas orkesteri johtajana Paul Mägi. Nimiroolin lauloi komea ruotsalainen baritoni Linus Börjesson, Lenskin virolainen tenori Roland Liiv. Kun he seuraavana aamuna istuivat hotellin terasilla naapuripöydässä, tarttui välitön tunnelma kuin Savonlinnan torilla konsanaan. Tatjana oli lumoava ruotsalainen Maria Fontosh. Häntä ei ikävä kyllä näkynyt terassilla.
Mutta esitys oli mielestämme loistokas, nuorekas ja tunteellinen. Linnan kupeelle pysytetty oopperateltta toimi hyvin, ja väiajalla oli aikaa ja hyvää tilaa kulkea ja kuohuviinitellä. Suvi Aholankin tapasimme vanhempineen. Pieni huomio: paikallinen juhlayleisö, varsinkin naiset (nuoretkin!), pukeutuvat kauniisti, ovat todella sonnustautuneet parhaimpiinsa. Raikasta, rauhallista ja taiteellista – siinä kokonaisvaikutelmamme.
Linna vallihautoineen on mainio miljöö, sen harjanteilla kiipeilimme ja istuimme linnanpuiston laidoilla mukavissa ruokapaikoissa. Uimarantakin oli lähellä, merilevää tosin mahaa raapien, mutta väliäkö sillä. Aamulenkki oli hauska juosta poluilla meren rantaviivalla.
Toinen virallinen ohjelmamme oli Mozartin Reekviem (virolaisittain) Laurentiuksen kirkossa. Kuulimme varoituksen, että kirkko on pieni eikä akustiikka paras mahdollinen, mutta ainakin meidän paikoillemme kuoro ja solistit sekä orkesteri soivat kyllin komeasti. Täpötäydessä kirkossa saattoi olla siimespaikkoja, lisätuoleja oli kannettu seinustoille. Tästä musiikista nauttii joka hetken, sen rytmistä, dynaamisesta etenemisestä ja traagisesta vireestä reippaan pinnan alla. Nuori kuoro lauloi voimallisesti, orkesteri iski parastaan ja kaksi solistia, ukrainattaret Lilia Grevtsova ja Angelina Shvatshka tuottivat iloa paitsi korville myös silmille.
Tässä oli jo täyteläistä ohjelmaa kylliksi. Mutta kun söimme päivällistä (kokonaisina paistettuja ahvenia!) siinä Kappelin näköisen tilavan ravintolan terassilla (Ku-kuu) linnan edustalla, tapasimme Jarmo Virmavirran, joka mainosti huomispäivän historiaseminaaria Kulttuurikeskuksessa, ja sinnehän päätimme virkein voimin suunnata. Joten raporttini Saarenmaalta jatkuu seuraavassa osassa.
25.7.2014