Yleinen huokaus aamulla kentällä: onneksi kisat ovat ohi. Voimme jatkaa omaa tunarointiamme pitemmillä yöunilla. Matti voitti tietysti MM-veikkauksen niukalla pisteellä. Hänen aforismistaan Aamulehden etusivulla näkyy, että lepoa jo itse kukin tarvitsemme.
Sinänsä maakunnan lehti on kunnostautunut urheilusivuillaan. Pekka Aalto revitteli jo ennen Saksan voittoa varsin railakkaasti korinttilaiskirjettä mukaillen. Ei Hesarikaan ole huonosti pärjännyt, varsinkin kun ottaa huomioon lehden surkean iltaunisen dead linen. Siinä Aamulehti hakkaa mennen tullen.
Oma kuusihenkinen kotikatsomomme jakautui kuten asiaan kuuluu. Argentiinalla oli kannattajansa, mutta ei auttanut. Viime hetkille oli ratkaisua odotettava, onneksi ei sentään rankkareihin. Deutschland über alles. Mitään tapahtumaa ei maailmassa seurattu yhtä kiihkeästi. Angela Merkel on nyt mahtavin valtias.
Meidät hiljensi Esan hautajaiset perjantaina. Apeaa tunnelmaa lisäsi se, että sankka saattojoukko vaiennettiin haamujen kulkueeksi. Monilla mieslukuista poliisijohtoa myöten olisi varmasti ollut halu ilmaista suhdettaan vainajaan. Nyt jätimme ilmeisesti järkyttyneen perheen toiveesta Esalle mykät jäähyväisemme.
Murehdimme asiaa pyhänä pyörien satulasta komisario Kempin kanssa. Arvo lohdutti todeten, että hiljaisuuskin on joskus paljon puhuvaa. Sinänsä hyvin sillanpääläinen ajatus.
Vaikea asettua taas normaaliin iltatahtiin. Aamupäivät sujuvat edelleen vedoksia tutkien. Tarkkuutta ja kestävyyttä vaativaa hommaa. Olen sivulla 260 enkä vielä edes puolivälissä. Viitteiden osastoon tulee lisätyksi kaikenlaisia myöhäisiä mieleen juolahduksia. Toisinaan sitä ilahtuu omista oivalluksistaan, useammin kuitenkin mielen täyttää hyytävä epäily: sainko sittenkään sanotuksi mitä yritin?
Uusin tutkimuskin voi lisätä paniikkia. Olen vasta lukenut Sari Näreen ja Jenni Kirveksen toimittamaa kokoelmaa Luvattu maa, jossa käsitellään Suur-Suomen unelmaa ja romahdusta. Naisten artikkeleissa pilkahtelee jopa tuoretta raikkautta, mutta Oula Silvennoinen jatkaa tuota innokasta natsien metsästystä, nyt lähinnä suomalaisten historiantutkijoiden riveistä. Paljon löytyy syyllisiä seinälle nostettavaksi. Tahtoivat penteleet Jutikkalaa ja Jokipiitä myöten vaieta siitä, että Suomenkin pojat olivat vastuussa Saksan holokaustista! Puhumattakaan Ukko-Pekasta, jonka natsistisia syntejä Martti Häikiö kuulemma parhaansa mukaan peittelee. Joku Mäntsälän kapinan pysäytys ei paljon jälkipelurin vaa’assa paina. Punaisia kortteja satelee.
Paavolaisesta ei paljon uutta, onneksi. Voi kun itse onnistuisin edes jossain määrin kuvaamaan jatkosotaa siihen aikaan eläytyen, ilman tuota jälkiviisauden tuomitsevaa sapelinheilutusta (johon Paavolainenkin olan takaa syyllistyy). Martti Haavion ja Matti Kuusen kaltaiset intellektuellit idealistit näyttivät, että ryhtinsä voi säilyttää uutta aikaa mairittelematta. Viisas vaikeneminen ei suinkaan ole sellainen rikos kuin Silvennoinen innoissaan tahtoo tuomaroida.
Vaan nyt hautoo helle ja ilma seisoo, ukkosta odotellaan. Tämänkin tunnelman on Sillanpää kuvannut ylivoimaiseen tapaan. Jalkapalloraivoilun jälkeen syventykäämme oikeaan kesän viettoon.
14.7. 2014