Kuten muutamat ystävälliset ovat huomanneetkin, tuli seitsemän vuotta täyteen muistettavasta päivämäärästä 070707.

Sen kunniaksi soutelimme Soinilan kärkeen, minne Saara ja Artsi olivat järjestäneet unelmanomaisen piknik-juhlan. Onneksi sain vanhan puuveneen viimein pitämään vettä; näin pitkään ei ole koskaan soutukauden alku venynyt.

Ja siellähän istuttiin ja nautittiin ja ihailtiin jumalaista suvipäivää. Täydelliset kenttäolosuhteet. Retkikeitin savusi, silli maistui, pihvi paistui ja kyytipoika kumoutui. Nuotiokahvit päälle. Häkellyttävä hääpäivä.

Saunottiinkin ja uitiin lämpöisessä järvessä. Mitään tämän enempää ei ihmislapsi onnensa eteen ansaitse.

Seitsemän vuotta oli hulissut paremmin, joutuisammin ja auvoisemmin kuin mikään aikaisempi elämänkausi kohdallani, siltä ainakin nyt tuntuu. Marjaa ihanampaa naista ei olisi voinut kohdalleni osua. Enkä sitä voi tämän enempää hehkuttaa.

Mutta toisten onni, toisten syvä suru. Matti kirjoittaa kauniin nekrologin  ystävämme ja pelitoverimme Esan muistolle. Jäämme kaipaamaan hyvää maalivahtia, kunnon kulttuurimiestä ja asiallista konstaapelia. Lähetämme hänen perheelleen syvän myötätuntomme, jos se nyt ketään voi ilahduttaa.

Tänään tulee Eeva-Liisa ja illalla on kova matsi, joten juhliminen ei ihan heti lopu. Toivomme vain että kunto kestää. Marja onneksi hillitsee ja nostaa tarvittaessa keltaisen kortin.

8.7. 2014