Taas se on edessä, nyt jo 30. kerran. Vammalasta ennen puhuttiin, nyt entistä arvokkaammin suuntaamme Sastamalaan. Vanhat ja uudet kirjat kutsuvat, myös elävät kirjailijat. Ja muutkin ihmiset.
Vanhan kirjallisuuden päivien pääsisältö kirjojen oston, esitelmien ja seminaarien ohessa onkin tuttujen ja uusien naamojen kohtaaminen. Siellä yleisessä hulinassa se on erittäin vaivatonta. Telttaan on helppoa solahtaa kahville tai kaljalle vaeltelun lomassa. Aina siellä jonkun virkeän kirjankeräilijän tapaa.
Päivien ohjelmajohtajana olen tuntenut vaikeaksi tasapainoiluksi sen, ettei kiinnostavaa ohjelmaa tulisi jo liikaa. Kävijöille on jäätävä aikaa omaan etsiskelyyn, kirjatiskeille ja näyttelyihin. Syödäkin täytyy ehtiä jotakin, teltta palvelee. Sitten taas seminaarin äärelle sanaa sulattelemaan.
Huomenna avajaisissa kuulemme Timo Soinia: mitä löytöjä mies on ehtinyt tehdä vanhasta kirjallisuudesta siinä minihallitusohjelman haukuskelun lomassa? Keitä perussuomalaisuuden profeettoja hän kaivaa esiin? Vilahtaako Veikko Huovinen, vannoisiko peräti Aleksis Kiven nimeen? Vai kallistuuko lukemisto sittenkin tietokirjallisuuden puolelle. Poliittinen historiaa tarjoaa vaikka mitä lähtökohtia reippaan populismin pohdiskelulle.
Jenni Haukio esittää kirjan ylistyksen. Runon muodossa vaiko suorasanaisesti? Hän on Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkönä tavallaan minun kollegani, vaihtovierailuja olemme jo harrastaneet. Juuri sain tietää oman esiintymisaikani ensi lokakuussa Turussa, silloin puhutaan Olavi Paavolaisesta. Näinä kovina aikoina, jolloin kirjakin joutuu entistä ahtaammalle, Jenni Haukio on erinomainen painetun ja miksei myös sähköisen sanan puolestapuhuja.
Jännitän tietysti omaa seminaariani iltapäivällä. Teemaksi pistin komeasti ”Minä ja kirja”, jonka on tarkoitus mahdollistaa hyvinkin omakohtaiset puheenvuorot. Siellä on Martti Häikiö, hämmästyttävän monipuolinen tietokirjailija – yhtä hyvin hän kirjoittaa klassikkorunoilija V. A. Koskenniemestä kuin digitaalisen kumouksen miehestä Yrjö Neuvosta. Tai Nokian tai Alkon, jopa Tampereen teknillisen yliopiston historiasta. Mitä kirja merkitsee politiikan ja yritysten tutkijalle?
Eija-Riitta Korhola paljastui kerran kauan sitten tavatessamme Dostojevskin tuntijaksi, niinkin että jäin hänen rinnallaan toiseksi. Olikohan se yhtenä kimmokkeena siihen, että Eija-Riitta saa huomenna todistaa kirjaharrastuksestaan – sikäli kuin siihen on jäänyt tilaa europarlamentin ja kansainvälisen ilmastopolitiikan paineissa. Nyt hän voi sitten 15 vuoden rupeaman jälkeen hengittää vapaammin ja lukea enemmän, onnellinen hän. Mitä hän siis lukee?
Ja viimeksi nousee katederiin Tommi Melender, runoilijana aloittanut prosaisti ja esseisti. Muistamme hänen tuimat tuomion sanansa kotimaisen kirjallisuuden tasosta viime syksynä Suomen Kuvalehdessä. Vieläkö mies on yhtä ankara vai lieneekö lientynyt? Ranskalaisen kirjallisuuden kasvatti kertoo ”elämästään lukijana” – sitähän me kaikki olemme, jos kohta eri tavoin. Mitä löytää Melender kirjojen ehtymättömästä merestä?
Näiden ohessa kiintoisia tapauksia ovat ainakin korkean tason Topelius-seminaari, Kaj Chydeniuksen säveltämien runojen konsertti, lasten kirjapäivät, ja hyvin paljon kuullaan puhetta tietokirjoista ja kirjan ”uusista vaatteista”. Nuorista kyvyistä veteraaneihin riittää esiintyjien skaalaa. Ja totta kai on kirjahuutokauppa ja tyrvääläinen tryki ja paljon muuta. Jos luettelen lisää, alkaa jo pyörryttää.
Päivät avaa uusi puheenjohtajamme, kustantaja Leena Majander-Reenpää, ja varmaa on ainakin se, ettei hän laususkele mitään tyhjiä toivotuksia. Uudelle vuosikymmenelle lähtee tämä ikivihreä kirjatapahtuma entistä voimistuneempana. Tänään torstaina täytyy jo painella ”etkoihin” eli Tietokirjailijoiden seminaariin ja näyttelyn avajaisiin. Norssiveli Eero Huovinen todistaa tietokirjaurastaan ja sitten nähdään, mitkä ovat 100 merkittävintä tietokirjaa kautta aikojen. Jotenka kone sammuksiin ja pikkuhiljaa housuja harjaamaan ja paitaa hakemaan.
Tavataanpa kirjoilla Sastamalassa!
26.6. 2014