Tosin se ei olisi nyt säitä parantanut. Mutta muuten tuntuu hullulta, että aattoa vietetään edeltävänä perjantaina, kun oikea Aaton päiväkin on, puhumatta itsensä Johanneksen päivästä, joka on minunkin nimipäiväni. Miksi on juhlittava siinä kohdassa, minkä ammattiyhdistykset ja työantajat armollisesti meille osoittavat? Juhannus oikeaan kohtaansa takaisin ja heti ensi vuonna! Se oli meidän kokkoseurueemme yksimielinen kanta.
Olisiko Stubbin pätkähallituksesta tässä asiassa apua? Tuskinpa vain. Kansanliikettä on ryhdyttävä kokoamaan. Tai näytettävä itse mallia. Meillä syttyy kokko ensi vuonna Aaton päivänä ja sillä hyvä. Tervetuloa kaikki perinnetietoiset. Grillatkoot ja kärvistelkööt toiset viittä päivää aikaisemmin! Oikea juhannus on kivasti keskellä viikkoa 2015.
Viro on siinäkin suhteessa sivistyskansa, että siellä vietetään oikeaa juhannusta. Samoin Latviassa, siellä vasta vietetäänkin. Eikä näy kummankaan maan kansantalous siitä sen kummemmin romahtaneen. Taitaa Suomi jo muutenkin ryömiä hitaammin.
Matkalla tuli pieniä katkoksia jalkapallon seurantaan, mutta toiselta puolen oli mukava kuunnella virolaisten selostajien rauhallista kommentointia. Eilen Kaj Kunnas saavutti kisojen tähänastisen kiihko- ja huutoennätyksen, kun Uruguay pudotti Italian. Toivotaan että miehen ääni kestää kisat loppuun. Sitten on tämä Tapio Suomisen tyyli, jossa jokainen liike selostetaan nakuttavan tunnollisesti, vaikka katsojallakin lienee silmät päässä. Ainakin useimmilla. Onhan radiokin olemassa. Kommentaattorien juhlaa kaiken kaikkiaan, he tietävät aina kuinka olisi pitänyt missäkin kohdin syöttää ja sijoittua.
EU:n jäsenenä olisi kai syytä olla murheellinen meidän joukkueiden kehnosta kohtalosta, putoavat vuorollaan kaikki Euroopan vahvat futismaat Saksaa lukuunottamatta. Siihen luottakaamme. Deutschland sentään über alles! Mutta latinojen juhlaksi taitaa mennä. Brasiliaa veikkaan edelleen voittajaksi. Olisihan se oikeus ja kohtuus kaiken hurjan kisasatsauksen jälkeen.
Mutta aika helposti vetäydyn näinä iltoina kirjan ääreen. Miten en ole tajunnut, että A. H. Tammsaare on näin mainio kirjailija. Totuuden ja oikeuden toinen osa Koulutie on tuottanut nautinnon hetkiä. Kaiken hilpeän lörpöttelyn jälkeen tuleekin äkkiä mitä kaunein kohtaaminen Indrekin ja ramman tytön ja hänen köyhtyneen perheensä kanssa, aivan liikuttavaa. Tammsaare on suuri humaani ihmiskuvaaja. Samalla osaa kärjistää koulumaailman kummallisuuden absurdin äärirajoille! Lukekaa ja ihmetelkää. Nautintoa lisää Salokanteleen Jussin rikaskielinen suomennos.
Huomaan myös, että alustava hypoteesi Tammsaaren ja meidän Sillanpään yhteyksistä lepää aika ohuella perustalla. Tammsaarehan on ryöppyävän puhelias ja ilkamoiva verrattuna FE:n vakavan vaiteliaisiin ihmislapsiin. Mutta samaa pienen ja poljetun ihmisen kunnioitusta heissä kummassakin kantavana voimana piilee, voisivat siinä suhteessa lyödä veljen kättä. No mä jatkan vielä tätä lukemista loppusivuille. Ja pelejäkin tulee joka ilta uusia, ei auta. Näin sujuu sateinen alkusuvi.
25.6.2014