Lisätään vielä pari Marjan ottamaa tunnusomaista kuvaa Istanbulista. Soman kaivosonnettomuus näkyi puun oksille ripustetuissa mietelauseissa. Poliisi ja miliisi näkyivät vielä tehokkaammin katukuvassa. Yhteiskunta vaikuttaa räjähdysalttiilta, mutta se on räjähdellyt ennenkin ja aina toipunut, joskus kovin ottein. Arvaamaton mustan jyrinän maa on Turkki.
Mutta täällähän ollaan jo hyytävän koleassa Hämeenkyrössä. Ruoho on kasvanut ja puut täydessä lehdessä. Kirjosiepot ja peipposet virskuttavat pirusti, närhet rääkäisevät, rastaat räkättävät. Ilma tuoksuu syreeneiltä ja omenankukilta. Raitilla on hiljaista.
Kun kohtaa Aamulehdestä jonkun satuttavan jutun, melkein arvaa että kirjoittaja on Matti Kuusela. Niin nytkin: viisaasti mies kirjoittaa junnujääkiekkoilun tuottamista murheista ja rahanmenosta lukemattomille NHL:stä haaveileville pojille ja heidän perheilleen. Voisi vielä lisätä varhaisen väkivaltakasvatuksen, jota heille antavat kaukalon laidalta karjuvat iskät ja äidit. Kummola-kirjasta noussut kohina paljastaa vain ylätason suuren rahapelin, jään tasalla koetaan varsinaiset murhenäytelmät.
Sikäli huokaisin helpotuksesta Pera-hotellissamme, kun leijonat eivät sentään yltäneet mestaruuteen. Mikä mekastus siitä taas olisi noussut. Mutta ihmeesti sitä kumminkin aina tempautuu pelejä katsomaan, vaikka sisäinen henki vastustaa.
Leila Parhankankaasta on lehdessä nätti muistokirjoitus. Poistui näistä ilmoista lempeä, kirkas, rahansa kauniisti käyttänyt palatsin valtiatar. Meidänkin lapsia opetti jollakin asteella suomen kielen käytössä. Vielä jaksoi käydä Sillanpään Seuran tilaisuuksissa pari vuotta sitten.
Muistan sattumalta alkusysäyksen siitä, kuinka Leilan mieheltään perimä omaisuus lähti syntymään. Minua pyydettiin joskus 1970-luvun alussa kirjoittamaan lehteen ammattikoulun opettajan Seppo Parhankankaan kokemasta vääryydestä silloisen rehtorin taholta. Eräs kollegansa pyysi. Enhän sellaisesta voinut kirjoittaa, kun en tuntenut koko asiaa. Vasta myöhemmin kuulin, että vainottu Seppo oli eronnut opettajantoimestaan ja ryhtynyt värkkäämään joitakin ihme komponentteja autotallissaan. Loppu onkin Kyrelin historiaa.
Ihmistä voidaan heitellä monin tavoin. Miten Dostojevski kirjoittaa ihmismielestä! Martti Anhava on tehnyt suurtyön kääntämällä uudelleen Karamazovin veljekset. Hänen haastattelussaan oli hyvä havainto: Dostojevski kuvasi ensimmäisenä ihmisen, joka toimii järjettömästi vastoin omaa etuaan. Olisi luettava uudelleen, vaikka hän onkin nimenomaan nuoreen lukijaan vetoava kirjailija. Kaiketi siksi, että keskittyy ihmismieleen, ei niinkään aikakauteen tai ympäristöön.
Toimiiko Antti Rinne vastoin omaa etuaan, kun lähtee rohkeasti hankalimpaan ministeriöön? Olen alkanut tuntea myötämieltä tätä totisen kömpelöä ja töksähtelevää puheenjohtajaa kohtaan. Hän lähtee mahdottoman tuntuiseen tehtävään: kääntämään markkinoiden hallitsemaa hulinaa takaisin valtiojohtoisen sääntelyn suuntaan. Hyväuskoinen yritys vääntää kivestä vettä on itsessään kunnioitettava. Vaikka kaikki tietävät, että työtä syntyy vain terveistä yrityksistä, ei enää valtion käskystä. Pientä elvytyksen pirinää voi syntyä, kun valtion firmoja lyödään lihoiksi. Eikö niitä oikeastaan tarvittaisi vastaisen varalle? Mutta antaa miehen yrittää.
Mitä olisi tehtävä Finnairille? Kun olemme nyt lyhyin väliajoin lennelleet Lufthansalla ja Turkish Airlinella, olemmepa huomanneet, kuinka erinomaisen antelias tarjoilu ja hyvä palvelu niissä pelaa. Finnairilta kuuluu pelkkiä ongelmia. Mutta tuskin nekään myymällä oikenisivat.
Helatorstai on tarjonnut sateisen kirjoituspäivän. Levollista on tarkistaa kirjan lukuja. Aina keksii jotain uutta, teksti uhkaa paisua. Nouskoon siis aurinko, tulkoon kesä takaisin!
29.5.2014