Napautin viimeisen pisteen kirjan ja ruusun iltapäivänä  klo 17.15. Olavi Paavolainen näet kuoli, ei ole enää kerrottavaa. Paitsi vaihteleva jälkimaineensa. Sitten syvä hiljaisuus.

Kirja kiihtyy loppua kohden aina. Viimeiset päivät siinä kymmenen liuskan tahtia. Yleensä viisi on hyvä saavutus. Mutta nythän sitä on vasta ruvettavakin toimittamaan, tarkistamaan, kuvittamaan, kummastelemaan.

Oivalliseen rakoon tulee tässä pieni matka. Pää tuulettuu, ajatukset vilvoittuvat, saa pitää tauon. Kirjan aineisto kipinöi koko ajan päässä, hätkähtelee kun luulee huomaavansa puutteita, unohduksia, erehdyksiä, harhaan polkaisuja. Tauon jälkeen on hyvä lukea puhtain aivoin mitä tuli kirjoitetuksi.

Paras työtilanne on tämä, kun istun täällä yksin, Marja lähti jo Helsinkiin. Kuten monasti sanottu, ei ole muuta tekemistä kuin tää kirjoittaminen. Rannassa käyn välillä siivoamassa kaadettujen koivujen jätteitä juhannuskokkoon. Halkoja hakkaan. Ruumis tarvitsee vaihtelua. Ruutuun puutunut silmä lepää vastarannan näkymissä.

Katiskoissa ei ollut vieläkään mitään. Hauki nousee tietysti juuri kun olemme matkalla, näin on käynyt usein. Marja valmistaa ihanaa spelttihaukea. Minä kävin vaihdattamassa kesärenkaisiin. Tuolla on semmoiset Rengaspojat, että työ käy käden käänteessä. Monesti sanottu: maalla on parhaat palvelut.

Kumma tapaus eilen. Kun lenkkeilin saunalle, poliisi oli Sillanpääntiellä pysäyttänyt vilkkuvin valoin punaisen Audin. Sitä sitten tutkivat ja jättivät keskelle tienristeystä. Tuolla se auto on vieläkin liikenteen tukkeena. Mitä ihmettä on tapahtunut. Taunon kanssa tutkimme tapausta, kuulostelemme herkkinä johtolankoja.

Katselin onnellisen päivän päätteeksi vanhauskoisten juutalaisten naimaongelmista kertovaa elokuvaa. Erittäin kiinnostava kurkistus vieraaseen maailmaan. Hauska oli ikivanhan tapakulttuurin ja modernin kalustuksen rinnakkaisuus. Tooraa tutkittiin, messuttiin ja kännykkään pulistiin yhtä antaumuksellisesti. Vanhempien ja rabbin puuhailema avioliitto toteutui monien kiemuroiden jälkeen. Onnelliselta se ei näyttänyt vielä loppukuvassa.

Vähitellen pääsen normaaliin elämään. Kun kirja on menossa, ajatukset kiertävät aika ahdasta kehää. Kaikki mikä liittyy aiheeseen jännittää mielen, muu katoaa näkyvistä. Nyt voi taas katsoa maailmaa. Mitähän ne meinaavat EU-vaaleissa. Ja Vapaavuoriko maata pian hallitsee. Metsäteollisuuskin taas ryhdistäytyy ja Kone sen kun porskuttaa.

Kaikki siis kohtalaisen hyvin? Ihmiset jaksavat aina pyörittää tätä systeemiä, vaikka yksi täällä vain menneeseen hukuttautuu. Tänä aamuna Suvi Ahola jo Hesarissa ennakoi Paavolais-skabaa, kiva juttu. Täytyy ruveta jännittämään.

24.4.2014