Suvivirren taustasta Vesa muistuttaa, että se syntyi vuosien 1695-97 nälänhädän jälkeen lohdutusmomenttina, Ruotsin puolella tosin. Kolmannes Suomen väestä menehtyi tuolloin. Nälkä ei ole enää yhtä tuhoisasti vieraanamme, mutta lohtua mekin hallituksen kehysriihen jälkeen tarvitsemme. Apulaisoikeuskansleri Puumalainen voisi vilkaista historiaa ja asettaa asiat raameihinsa.
Valituksia kevätjuhlan ohjeistukseen satelee, keskustelu rätisee. Puumalaisen vasemmistolainen aatetausta heittää asiaan oman valaistuksensa. Mutta istui siellä minkä värinen apukansleri hyvänsä, Suvivirsi nousee taas ensi keväänä kiistakapulaksi. Laulusta me voimaa saamme!
Nyt reipas oopperanjohtaja Lilli Paasikivi polkaiseekin jo toisen kerran Töölöntorille julkisen Suvivirsitapahtuman toukokuun viimeisenä klo 12. Onkohan sekään apulaisoikeuskanslerin ohjeistuksen mukaista? Sinnehän voi eksyä joitain lomaansa aloittelevia koululaisia! Jännää mennä katsomaan tuleeko poliisi katkaisemaan veisuun alkuunsa.
Pienituloiset ovat suuressa suosiossa. Heitä erityisesti hellien hallitus teki lempeitä leikkauksia ja veronkorotuksia, ja pienituloisten kurituksen vuoksi Vasemmistoliitto puolestaan lähti lätkimään hallituksesta. Pienituloinen voi olla ihmeissään siitä, että kaikki ajattelevat hänen parastaan, mutta silti hänen elämänsä vaikeutuu.
Kirjallisuuden ja muun tiedon välityksen kannalta voimme olla helpottuneita, että arvonlisävero ei noussut. Kyllä tässä muuten jotenkuten kitkutellaan. Hallitusta on haukuttu päättämättömyydestä, ja nyt se on äkkiä villiintynyt latomaan päätöksiä kuin pyssyn suusta. Kiitosta ei liiemmin satele. Hallitushan tekee aina ja kaikissa maissa vääriä päätöksiä, jos kansalta kysytään.
Mauno Koivisto julkaisi kirjan Väärää politiikkaa (1978), jossa hän osoitti tämän ikuisen totuuden: kaikki politiikka on aina väärää joltakin näkökulmalta katsottuna. Tästä on taas tarpeeksi näyttöä.
Mika Waltari kertoo jossain novellissa pariisilaisesta taksikuskista, joka oikein vaahtoaa siitä, että hallitus on järjiltään. Tämä varmaan vuonna 1947. Meillä on sama kokemus: harvoin on kuultu niin vihaista taksikuskia kuin Pariisissa yhdeksän vuotta sitten, kun menimme siellä kihloihin. Se ei ollut kylläkään syynä, vaan jotain yleisempää konnuutta silloinkin Ranskassa harjoitettiin.
On ehkä mentaalisesti tärkeätä, että on aina jotain mitä haukkua sydämen pohjasta. Meillä se tapahtuu vain hiljakseen somen ja median välityksellä. Kansa ei ryntää Senaatintorille. Yleensä mielenosoituksissa hytisee joku pieni hatara poppoo. Meillä soitetaan poskea ja niellään vaan, ja onhan tätä vanhaa hyvinvointia varastossa.
Tulemmeko toimeen ilman Arhinmäkeä? Ministeriltä voisi kysyä: onko pienituloisia tehokkaampaa puolustaa oppositiossa kuin hallituksessa? Paransiko lähtönne pienituloista asemaa? Onko tärkeämpää huolehtia puolueen kannatuksesta kuin maan taloudesta? Arhinmäen perinnöksi jäivät sentään pronssikänni ja ero hallituksesta.
Nyt pitäisi keksiä jotain kivaa kihlajaispäivän kunniaksi. Ajelin aamulla hakemaan punakeltaisia tulppaaneja kirkolta. Alku on hyvä. Lisäksi riehuin rannassa. Upea päivä nousemassa.
27.3.2014
PS Onnea Saska Saarikoskelle palkinnosta, mutta twitteriin en lähde piippailemaan. Myös Ulla Appelsin on Iltsikassa aikamoinen ironikko, vaikka Suvivirren asiassa eilen hän laittoi rinnan julkiset ja yksityiset tapahtumat. Niin taisin tehdä minäkin.