Ei epäilystä: Putin esiintyi Moskovassa kuin suurenkin sodan voittaja. Vastaanotto oli sen mukainen. Kun tutkija ennusti ”myrskyisää” viikkoa, parhaiten sen toteuttivat Putinin saamat suosionosoitukset. Lännen pakotteet ovat kärpästen surinaa hänen korvissaan.

Vesa Karonen lähetti tuossa hyvin valaisevan sitaatin itseltään J. K. Paasikiveltä. Kannattaa panna se tähän, koska kommentti ei ole menettänyt mitään pätevyydestään 73 vuodessa. Näin ukko valisti Yhdysvaltain suurlähettilästä Steinhardtia 27.5.1941 Neuvostoliiton johtajien toimista:

”Arvovalta merkitsee heille enemmän kuin mikään muu. Heidän muuttumaton politiikkansa on saada, mitä he voivat, niin vähällä kuin mahdollista, ja sitten pyytää lisää. He eivät uhraa koskaan välittömiä etujaan tulevaisuuden päämäärien vuoksi. He eivät kiinnitä koskaan huomiota siihen, mitä on sanottu, vaan ainoastaan siihen, mitä on tehty. He pyrkivät saamaan korkean hinnan siitä, minkä ymmärtävät joutuvansa tekemään joka tapauksessa. He ovat immuuneja eettisille ja humanitäärisille ja abstraktiin oikeuteen perustuville tekijöille, ollen pelkästään käytännöllisten ja realististen näkökohtien vaikutettavissa.”

Olisipa edelleen Paasikiven veroisia venäläisten tuntijoita, voisi joku lähettää vastaavan viestin vaikka Obamalle ja Merkelille.  Venäjäähän ei voi ymmärtää, väittää vanha viisaus, se on vain tunnettava. Tuon sitaatin lähde on Tuomo Polvisen Paasikivi-elämäkerran 3. osa s. 288-289, ja sen on kuulemma toistanut myös Jukka Kemppinen blogissaan. Pankaa kiertoon, saakin kulua käytössä.

Toinen löytö on Matti Pitkon esiin kaivama kirja, josta hän kertoo Aamulehden kolumnissaan. Siinä käydään jo toistakymmentä vuotta sitten läpi Putinin uraa. Mies kertoo itse, kuinka vakoilukursseilla hänen oli vaikea oppia tunnistamaan vaaran läheisyys. Pitko kyselee onko hän jo oppinut tunnistamaan sen vaaran, jonka on nyt aiheuttanut ”koko maailmalle”.

Sehän on tietysti liioittelua, eihän vaara ole tämän näköinen. Jos länsi ymmärtää Venäjän olemuksen, se asettuu hiljalleen ja nielee tappionsa, rauha palaa jopa kommentaattorien tulistuneisiin housuihin. Uusiin koetoksiin voidaan valmistautua. Kiistat ratkaistaan nykyään enimmältä talouden taktiikkavedoilla. Sota on aseilla jatkettua talouspolitiikkaa.

Vakavaksi veti kokonaan toinen uutinen. Hyvä ystävä, Opetushallituksessa kielen ja kirjallisuuden opetuksesta vastaava Pirjo Sinko on äkkiä tapaturmaisesti kuollut. Syvä hiljaisuus. Vastahan me vitsailimme Suomalaisella Klubilla yhteisessä työryhmässä. Energinen nainen on poissa juuri eläkeiän kynnyksellä. Vaikea uskoa.

Heti tiedon perään tuli soitto Tampereen Teatterista: teatterineuvos Rauli Lehtonen on kuollut. Tämä oli odotetumpi surunviesti, silti hiljentävä. Hieno ihminen oli Rauli, todella sydämen teatterimies. Paljon yhteisiä hankkeita meillä oli hänen kanssaan, niin näytelmiä kuin teatterihistoriaa. Niihin on rauhassa palattava.

Tällaisia kun olemme vasta mietteissämme toipumassa Aamun hautajaisista. Kevättalvi on kuoleman majesteetin armotonta valtakautta. Mieltä musertava, raskastuulinen kevätpäivän tasaus.

19.3.2014

PS Aina kun joku poikkeaa ratisevan korrektista asiaproosasta, media pillastuu. Nyt on Gustav Hägglundin vuoro joutua nurkkaan nuhdeltavaksi. Hän on rohjennut todeta, että Venäjä ”saa turpiinsa” jos tänne yrittää. Miten sopimatonta! Pitäisi puhua ”sotilaallisesta tilannearviosta” tai ”maanpuolustuksen päivityksestä”. Eikö edes vanha soturi saisi enää käyttää suoria sanoja? Enpä usko, että Moskova suuresti pelästyy eläkeläiskenraalin karskista kannanotosta. Eri asia onko sillä enää riittäviä perusteita. Siitähän voisi vähän huolestua.