Vietimme muistoissamme koko eilisen päivän. Saattelimme Aamu Nyströmin sukuhaudan lepoon Hämeenkyrön hautuumaalle. Tilaisuus oli monella tapaa mieliin painuva, lähtemättömästi.
Filosofian maisteri Aamu Nyström (1934-2014) kuului maineikkaaseen kulttuurisukuun, Hämeenkyrön nimismies Väinö Nyström oli hänen isoisänsä, I. K. Inha ja Usko Nyström hänen isosetiään. Hänen isotätinsäkin Tyyni Nyström oli taiteilija ja olympiavoimistelija. Hänen isänsä, nuorempi Usko, tallensi Hämeenkyrön ja Kainuun maisemia satoihin tauluihin. Monen alan taitajia ja originelleja voisi suvusta poimia.
Aamu teki elämänuransa äidinkielenopettajana Jyväskylän Normaalilyseossa ja Tampereella sairaanhoitajaopistossa. Hän ei tyytynyt vain kielen sääntöihin, vaan halusi kasvattaa oppilaitaan ymmärtämään parasta kirjallisuutta ja näkemään elämän kauneutta.
Kirjallisuuden ohessa varsinkin kuvataide, isänsä kutsumus, oli lähellä Aamun sydäntä. Eläkkeellä ollessaan hän kokosi voimansa ja kirjoitti I. K. Inhan ja samalla sukunsa elämänkuvauksen, hyvin eloisan ja sydämellisen teoksen, joka ilmestyi Minervalta 2011.
Huomattava osa hänen elämäänsä kului täällä Hämeenkyrössä, missä hänellä oli loma-asuntonsa isoisänsä hankkimalla aurinkoisella niemellä Soinilassa. Talvisin hän asui Ikaalisissa Kauppakadun huoneistossa, mistä aukeni kaunis näköala Kyrösjärvelle. Siteeraan muistokirjoitustani, joka julkaistiin paikallislehdessä 27.2.:
”Hämeenkyrössä muistamme Aamu Nyströmin ennen kaikkea F. E. Sillanpään Seuran tulenpalavan aktiivisena sihteerinä. Pari vuosikymmentä elämästään hän uhrasi tälle kulttuuriyhdistykselle antaen kirjaimellisesti kaikkensa: hän ahersi Töllinmäessä, kohensi museota, hoiteli Myllykolun ensi-iltoja, keräsi kukkakimppuja, järjesti seminaareja, soitteli esiintyjille, somisti salit ja varasi tarjoilut. Rauhamäen tunnelmalliset joulukahvit olivat hänen luomustaan kuusenkoristeista alkaen.
Hän veti seuran kulttuurimatkoja eri puolille Suomea ja Ruotsia, hankki pohjatiedot ja ajeli etukäteen reitit läpi, testasi ruokapaikat ja leporastit omalla kustannuksellaan. Monet muistavat hänen innostavat opastuksensa ja kiertokirjeensä. Tuntui että ilman Aamua mistään ei olisi tullut mitään. Hänelle myönnettiin ansioistaan Pro Hämeenkyrö -mitali 1999 ja hänet kutsuttiin F. E. Sillanpään Seuran kunniajäseneksi 2006. Hänen kaltaisiaan tarvitaan!
Ihmisenä Aamu oli rakastettava ja temperamenttinen taistelija, hän suuttui ja soimasi, hän ylisti ja ihaili yhtä pidäkkeettömästi. Minkä hän teki, hän teki sydämestään. Hänen kanssaan oli ihanaa toimia ja riemullista riidelläkin. Aina hän leppyi. Laaja ystäväpiiri jää kaipaamaan hänen iloisesti kipunoivaa olemustaan.”
Herkistyneissä tunnelmissa hyvästelimme Aamun ja toivotimme kirkasta taivasmatkaa. Hän pysyi naimattomana eikä hänellä ollut läheisiä omaisia, joten taide, luonto, harrastukset ja ystävät valtasivat hänen elämänsä kokonaan. Marja kuului hänen etäisempään sukupiiriin ja lähimpiin ystäviin, ja hän otti hoitaakseen hautajaisten järjestelyt. Kaikki sujuikin erinomaisen kauniisti, kerassaan Aamun arvoisesti.
Aamu syntyi ja vietti kouluvuotensa Kajaanissa. Kun kannoimme valkoista arkkua kirkosta Kainuun maakuntalaulun urkusovituksen verkkaisessa tahdissa, oli se sykähdyttävä hetki. Jalan saatoimme sitten arkkua kirkkaan tuulisessa kevätsäässä hautausmaalle. Jotakin tenhoa on näissä perinteisissä tavoissa, vaikka polttohautaus on yleistynyt.
Muistotilaisuudessa Nuuttilan pikkupappilassa Janne Lehtinen soitti kitaralla espanjalaisia kappaleita ja Bachia, Leena Aho muisteli elinikäistä ystäväänsä lapsuudesta saakka, Hannu Lehtipuu piti muistopuheen ja meidän Aino hersytteli hellyttävän hienot muistelmansa ajoista, jolloin hän Töllinmäen museon nuorena oppaana tutustui lämpimään ja perusteelliseen opastajaansa Aamuun. Hänen postikorttinsa ovat aarre sinänsä, joskus niitä tuli useita samana päivänä.
Olihan Aamussa myös hilpeät, arvaamattomat ja hullunkurisetkin puolensa. Ehtymätön tarinoiden aihe hän oli, ja niitä sitten Norhan sisarusten kesken meillä jatkopeijaisissa haikeasti huvitellen kertoiltiinkin. Luin muistotilaisuudessa yhden hänen viimeisimmistä sähköposteistaan, jonka absurdi fantasian lento lähenee tajunnanvirtaa parhaassa modernissa kirjallisuudessa. Muistisairauden edetessä Aamu saavutti ajattoman tyyntymyksen ja ihmeen huolettoman elämänilon. Rauha hänen kultaiselle muistolleen.
15.2.2014