Oltiin siinä perjantai-illan autereessa, pitkän työpäivän jälkeen, katseltu tavan mukaan Pressiklubia. Paavo Väyrynen alkaa vuosi vuodelta vaikuttaa viisaammalta ja rennommalta. Toimittajahyväkkäät tietysti nauraa räkättivät hänen itsevarmuudelleen, mutta kuuntelivatko hänen ajatuksiaan? Olisiko jo aika ottaa Paavo vakavasti, vaikka hän itse ironisoi itseään.
Nimittäin olen samaa mieltä Väyrysen kanssa siitä, että media hyökyi hyvin yksipuolista Venäjävihaa kuluneina viikkoina. Mutta sitähän ei saisi sanoa, koska joutuu heti tuomituksi sinne kumpujen yöhön. Kiintoisa jako olikin tuo Väyrysen esittämä ”uussuomettuminen” verrattuna entiseen itäsuomettumiseen. Nyt ollaan suomettuneita länteen ja EU:n alamaisuuteen, vaan eipä ihan kokonaan: Niinistö ja Katainen saavat ansaittua kiitosta ryhdikkyydestään. Kaksinpuheluja Venäjän kanssa jatketaan EU:n yhteisyrmyilystä piittaamatta.
En olisi uutisten jälkeen kuuna päivänä kääntänyt jonnekin Avalle, ellei Marja olisi käskenyt. Kuka nyt katsoisi jotain Tähdet, tähdet -ohjelmaa, kun näitä tähtiä ja viisuja tulvii muutenkin kaikkialla ja joka kanavalla kilpailutetaan jotain esiintyjiä henkihieveriin. Mutta tämäpä olikin yllätys!
Ohjelma oli viritetty ooppera-aarioihin, joita tunnetut kevyen musiikin edustajat esittivät. Ja yllättävän hyvin, jopa loisteliaasti, kuten tuo suloinen Diandra. Tuleva tähti, kunhan eivät pilaisi liialla kehumisella. Hieno idea oli tämä, ja sen kruunasi oopperanjohtaja Lilli Paasikiven eläytyvä, kannustava, dramaattinen ja äidillinen olemus! Hän todella puski näitä tähtiä ihmeellisiin tulkintoihin. Tällaista olisi katsellut pitempäänkin.
Tärkeintä oli, että ohjelma madaltaa kynnystä sen kuuluisan ”tavallisen kansan” ja oopperataiteen välille. Poppareiden ihailijat joutuvat silmäkkäin ja korvatusten tunnettujen aarioiden kanssa. Monet tviittaukset puhuivat puolestaan. Taitaa olla niin, että Lilli Paasikivi on, menemällä köykäiseen viihdeohjelmaan, tekemässäkin suurta palvelusta oopperatalolleen. Sinne voi rynnätä ihan uutta yleisöä ja nuorta ikäluokkaa, mikä on pelkästään hyvä asia.
Tätä toivoisi täällä Hämeenkyrössäkin katsottavan ja mietittävän, täällä kun vallitsee vielä hyvin perinteinen oopperamuodon vieroksunta fiksuissakin piireissä, jopa F. E. Sillanpään Seurassa. Mutta mehän taotaan se Sillanpää-oopperakin vielä valmiiksi ajallaan vai mitä. Vilkaiskaa seuraavaa Tähdet, tähdet -ohjelmaa! Ei se ooppera niin pelottavaa kirkumista ole kuin monet luulevat.
Nyt on niin upea lauantai ja kellokin vasta vaille kahdeksan, että on rynnättävä rantaan ja viimeisteltävä tämä juttu vasta voipuneesti ehtoopäivällä, joten kuulemiin hetkeksi.
x x x
Hep, palasinkin jo katsomaan Juha Sipilän puheenvuoroja. Yleensä ei näitä Korkin yrmeästi juontavia haastatteluja tule katsoneeksi, mutta tämä teki poikkeuksen. Voimme olla iloisia Sipilän terveyden vakiintumisesta, sillä tätä miestä vielä tarvitaan poukkoilevien poliitikkojen parvessa. Yksikin järkimies voi saada ihmeitä aikaan, eiköhän se nähty jo siinä soten sopuyllätyksessä. Jota muuten Pitko lehdessä tänään tölväisee käsittämättömällä heitollaan, mutta sehän on pakinoitsijan luovuttamaton oikeus. Perustella kun ei tarvitse.
Kuultiin myös havainnollinen esimerkki järkimiehen ja poliitikon dialogista: kun Sipilä sanoi pitävänsä lapsilisien ennalleen palauttamista seuraavassa hallituksessa huonona ja poukkoilevana politiikkana – ratkaisu pitäisi siis tehdä nyt – niin Backman sieltä hönkäisi suurenakin uutisena, että Sipilä ei siis aio palauttaa lapsilisiä seuraavassa hallituksessa! Loistavaa logiikkaa.
Mutta politiikasta viis, mä painun takaisin rantaan. Siellä on aivan jumalainen päivä, ei huolet paljon päätä paina, kun saha laulaa ja kirves kalskaa.
29.3.2014
PS Vaimo kertoi nyt vasta, ettei se ohjelma oopperateemalla jatkukaan, vaan siihen tulee muita musiikinlajeja. Olkoon sitten niin, ei tarvitsekaan välttämättä enää vilkaista. Hyvä edes kertalaaki.
